Pertti Rautiainen otti ja näytti penkkipunnerrustaan seuranneille askelmerkit, tekemällä voimannostossa maailmanennätyksen.
Voitto tuli ammattilaispuolelta, 365 SPF -liiton (Strong Powerlifting Federation) kautta. Ennätysnostossa käsien varaan kohosi slinkkaripaidalla 175,1 kiloa.
Tulos kirjattiin 55–59-vuotiaiden M/P/F -sarjan avoimissa alle 125-kiloisissa. Lyhenne M/P/F tulee englanninkielen sanoista military-police-fire. Siihen Pertti Rautiainen pääsi, toimittuaan nuorena miehenä YK:n rauhanturvajoukoissa.
Mies itse vähättelee tekemisensä arvoa. Toteaa sen olleen ”kuudenkympin villitystä”, täyttäähän hän kesällä nuo maagiset vuodet. Silti vauhti kovenee ja kunto kohenee, hän ihmettelee itsekin.
– Lähdin siihen ystäväni Jussi Kanasen yllytyksestä. Hänellä voimanoston mestaruuksia on vaikka kuinka ja paljon. Perusteli, että kun vielä jatkan, minun on mahdollista saada ennätyksiä kahdessa ikäluokassa.
Niin alkoi valmistautuminen maailman suurimman ammattilaisliiton WPC:n (World Powerlifting) kisoihin. Viime lauantaina tuli alle 119 kilon painoluokassa uusi Suomen ennätys 165,5 kiloa, myöskin 55–59-vuotiaissa.
Noston Rautiainen teki single ply -paidassa, joka antaa slinkkariin verrattuna vähemmän tukea. Näin Rautiainen aikoo jatkaa, sillä seuraavat tulostavoitteet ovat raakapaidassa (RAW).
Kenraaliharjoitukset viikkoa ennen olivat antaneet osviittaa tulevasta. Rautiainen teki penkkipaidalla kuvitellut kisanostot ja kokeili niiden onnistuttua uutta ennätystään. Sekin tuli, 183,5 kiloa!
Selitys nykyiselle terveydelle ja ennätysnostoille on kuntosalilla. Kokonaisvaltaisella oman kunnon palauttamisella. Rautiainen on MajuriMoven ahkera käyttäjä, mutta on käynyt myös vesijumpissa.
Aina ei ole ollut näin hyvin. Palataan ajassa pidemmälle.
Rautiainen syntyi Pudasjärven Pärjänsuon kylässä. Hän oli 14 lapsesta kolmanneksi nuorin. Isä kuoli 1969 Rautiaisen ollessa kuusivuotias.
– Äitini jäi 10 alaikäisen orpolapsen yksinhuoltajaksi, pieni velkainen maatila hoidettavanaan. Koulussa olin kova urheilemaan. Sijoituin 16-vuotiaana koululaisten SM-kisoissa 50–60 parhaan joukkoon, hiihdin liki ainoana puusuksilla.
Tilan raskaat työt koulivat. Ruotsiin Rautiainen meni 1980, josta parin vuoden jälkeen armeijaan Vaasaan.
1984 Rautiainen lähti YK-joukkoihin Libanoniin. Urheilutaustasta ja sinnikkyydestä oli hyötyä. Kuumissa olosuhteissa Cooperin tulos oli 3 500 metriä. Penkistä hän nosti tuolloin 125 kiloa ja maastavedossa huikeat 250–280 kiloa.
– Lapsesta asti olin kantanut saaveilla ja tonkilla vettä navetalle. Maastaveto oli luontaista minulle.
Voimista oli hyötyä rakennusalalla; yli 20 vuotta Ruotsissa kuin vuoden Norjassa.
Suomeen Rautiainen palasi 1997. Hän aloitti yrittämisen ja rakenteli omakotitaloja.
2002-luvulle tultaessa Rautiainen siirtyi Finnforestin projektirakentamisen tehtaan johtajaksi.
– Alaisia oli parhaimmillaan yli 50 ja aliurakoitsijat päälle. Siinä meidän perheyritykselle, Outille ja minulle, riitti haasteita.
Isoja kohteita oli paljon ja toimitusmäärät isoja.
– 2005 muutimme tehtaan tänne Jaatilan teollisuusalueelle. Toimitimme Lempäälän Ideaparkin työmaalle 10 000 neliötä välipohjaelementtejä, kun tapahtui pahin, mitä perheyrittäjälle voi tapahtua.
– Tipuin viimeistelytöissä neljästä metristä pää edellä betonilattialle. Loukkasin pääni, kaularankaan tuli kaksi pahaa murtumaa ja repeytymiä pään ja kaularangan yhtymäkohtaan.
– Selkärankaan tuli kaksi pahaa murtumaa ja ranka muutenkin sai valtavan iskun pudotuksessa. Aivot tuhoutuivat suurelta osin ja sain aivovamman. Rannevammaa on korjattu leikkaamalla, ja olkapäävammaa niittaamalla lihaksia olkaniveleen. Myös polvi leikattiin pudotuksen jälkeen.
Kaikki olivat vakavia vaivoja, jotka ovat riesana 16 vuoden jälkeenkin. Välissä oli muutto Suomusjärvelle. Toipuminen vei vuosikausia. Vieläkin Rautiainen saattaa ajaa autollaan kaupan ohi. Ei muista, että oli sitä varten lähtenyt matkaan.
– Sisulla olen selvinnyt ja perheeni tuella. Ilman perhettäni en olisi jaksanut taistella. Monesti oli niitä heikkoja hetkiä kipujen kanssa, miettien, kuinka helppoa ne olisi päättää oman käden kautta.
– Mutta onneksi puhelu kotiväelle sai taas aikaan sen, että nyt taistellaan.
Niin Rautiaiset muuttivat Suomusjärveltä takaisin Somerolle.
– Lääkärini Teuvo Jokinen suositteli vaivojeni hoitoon, vahvojen kipulääkkeiden lisäksi, ohjattua kuntoutusta vesijuoksussa ja kuntosalilla.
– Siitä sain kipinän. Huomasin, että kuntosalilla pystyn tekemään penkkipunnerrusta ilman, että se rasittaa rankaa, ainoastaan olkapäitä ja rintalihaksia.
Rautiainen kokeili toki muitakin juttuja, kuten maastavetoa.
– Eipä ne olleet minun juttuni, koska murtumat lannerangassa alkoivat niiden jälkeen heti vaivata.
Välillä Rautiainen joutui olemaan pois kuntosalilta. Mutta kun hän pääsi metsään marjastamaan, alkoi selkä taas vahvistua.
– Nyt olen enimmäkseen keskittynyt penkkipunnerrukseen. Olen opetellut oikean tekniikan.
Siinä on kaikille kuntosalilla treenaaville se tärkein neuvo.
– Opetelkaa heti alkajaisiksi oikea tekniikka. Nautitte hienosta harrastuksesta enemmän ja säästytte vammoilta.
———————–
Oma kehittelemä treeniohjelma toimii kännykällä
– Sain ohjelmaan idean sellaisesta kuin ”Russian” Squat Program Generator . Eli ohjelma mihin sai laittaa oman ennätyksen penkissä, niin se laski kuuden viikon penkkitreenausohjelman, Pertti Rautiainen paljastaa.
– Ilmeisesti se oli tehty huippu-urheilijoille ja olikin liian raju minulle. Pyysin poikaa auttamaan oman ohjelman tekemisessä. Poika suunnitteli sen Excel -pohjalle ja teimme sen minulle sopivilla prosenteilla.
– Syntyi Pertin penkkitreeniohjelma, jota olemme laajentaneet muihinkin treenimuotoihin. MajuriMoveen tein siitä paperille ohjelmat viiden kilon nousuilla, aina 180 kilon maksimiin saakka. Sieltä niitä voi kysellä.
– Minulle treeniohjelmasta on ollut apua. Maksimi on noussut hiljakseen. Jussi Kanaselta olen saanut apua treeneihin. Hän on korjannut tekniikkaani edelleen paremmaksi.
– Olen antanut treeniohjelman salilla monelle kännykkään jakoon, niin saavat kokeilla. Kuulemma on tullut tuloksia. Olen myös monelle opastanut oikeaa tekniikkaa penkissä. Se kun on parempi oppia tekniikka oikein, niin ei riko paikkoja. Parempi kysyä kuin katua. Silloin treenaaminen on mukavampaa.
