Saappaat savessa jo kolmannessa sukupolvessa

0
Malinin pihasta löytyy vanhaa patarautaa ja uutta ketterämpää maataistelukonetta. Mukana tämän päivän yrittäjät Markku ja Kalle Malin.

– Arvaa , mistä yrityksen logon MMM tulee? No, se on yhtä kuin Malinin Maanrakennusmuseo, kertoo yrittäjä Markku Malin, ja nauraa makeasti.

Mutta tottahan se on, kun katsoo Kultelassa sijaitsevaa konttoria. Yltympäriinsä täynnä vanhoja pienoismalleja, kaivureiden ja muiden maansiirtokoneiden tarkkoja kopioita.

Ja vieläkin vanhempia, puisia leluja, joiden kanssa Markku Malin on leikkinyt hiekkalaatikolla pienenä. Siististi hyllyillä katonrajassa.

On vanhoja valokuvia, ohjekirjoja – esitteitä, piirustuksia ja muita ”prujuja”. Kaikenlaista on tallessa.

Patenttitodistus entisiltä ajoilta, sillä yrityksen perustaja Aimo Malin oli peloton keksijä. Kaikki ei ollut kaupassa, piti tehdä itse.

Museokaluja on pihanurkat väärällään. Työmiehet korjaavat lisää ”nysväyshallissa”, jonka Markku Malin rakensi osin eläkepäiviensä vapaa-aikoja varten.

– Olisi järjetöntä pistää koneeseen rahaa 100 000 euroa enemmän, jossei sillä tienaa yhtään enempää, Markku Malin järkeilee.

Nyt rinnalla ja seuraajana seisoo poika Kalle Malin. Pisti pystyyn oman firman. Isä olisi toivonut lähtevän opiskelemaan, mutta siitä myöhemmin.

Aimo Malinin kotipihassa Raadelmantiellä oli kolmen kuorma-auton mentävä talli. Silloisen mittapuun mukaan melkoisen iso, vaan eipä enää auto mahtuisi. Ovat kasvaneet.

Kuten yrityskin. 1918 syntynyt Aimo Malin oli neljästä autoilijaveljeksestä nuorin, mutta se ei saavutuksiaan heikentänyt. Päin vastoin, teki enemmän kuin mies keskimäärin. Teki pitkiä päivää, aina 70-vuotiaaksi asti.

Pappa aloitti työt ojankaivajana 12-vuotiaana ja oli autoilija ennen sotia. Sinne hän joutui viemään puukaasulle muutetun kuorma-autonsa, kun tuontilöpöjä ei saanut. Niin veivät muutkin veljet.

Saivat silti rungot takaisin. Amerikasta tulleesta sotakorvauslaivasta kaikki veljekset hakivat myös uudet 6×6 Reo -merkkiset kuorma-autot.

– Luku tarkoittaa sitä, että on kolme akselia ja kaikki kuusi pyörää vetävät.

Hieman myöhemmin Aimo Malin rupesi maanrakentajaksi.

Vanhat valokuvat todistavat työn luonteen vaihtumisesta.

– Tämän nelivetomersun kanssa isä ajoi maitoa. Oli pytyt lavalla, Markku Malin esittelee Kuivamaidon edessä otettua kuvaa.

– Siitä autoiluhommasta lääkäri sanoi, että ’se on sul liian raskasta’.

USA:n armeijan ylijäämävarastosta Aimo Malin tuon jälkeen osti telaketjuilla kulkevan, kuuluisaksi käyneen P & H Harnischfegerin.

Markku Malin kaivaa hyllystä Harnischfegerin vanhan mainoksen, sekä piirustukset isänsä itse kehittämästä paalutuskoneesta. Kaikki mahdollinen maan ja taivaan väliltä on tallessa.

– Itse hän kehitti siihen varusteet paaluttamista varten. Hankki patentin ”kaivukoneen paalutuslaite” -nimiseen keksintöön, kuten patenttitodistuksessa vuodelta 1958 lukee.

Sillä koneella Malin junttasi myös Someron ensimmäisen uimahallin betonipaalut 1972.

– Olin jotain 10 vuotta, kun paalutuskonetta lähdettiin viemään Maavirran lavetilla Turun satamatyömaalle. ’Keili’ (pystyyn nostettava paalutuslaitteen runko), johon ’renu’ ja ’heija’ kiinnittyvät, oli pitkittäin kyydissä. Etupää autonkopin päällä ylhäällä, ja takapää kaukana, maata viistäen.

Siihen aikaan Turussa oli raitioliikenne. Matkaa kaupungin läpi tehtiin vaaroja uhmaten.

– Puominpää rupesi ottamaan ylös ratikanlankoihin kiinni. Nassikkapoika sai patikanpätkän käteen, kiipesi keilin ristikkopuomia pitkin, ja nosti patikalla ratikan sähkölankoja.

– Arvaapa, kuinka paljon niissä on jännitettä, voltteja! Jos lanka olisi pudonnut, niin siihen olisin palanut, Markku Malin esittelee jälleen yhtä vanhaa kuvaa.

Hieman ennen, 1950-luvun loppuvuosina Aimo Malin oli hankkinut niin kutsutun ”santahaminalaisen”.

Se oli valurautaetupyöräisen Fordsonin ympärille Santahaminassa rakennettu kaivuri. Malinin kone oli nro. 3, kun kaksi ensimmäistä olivat menneet armeijan käyttöön.

Vanhoja työjuhtia, Riuku-Wammaksia hänellä oli sen jälkeen neljäkin, ennen ensimmäisen ympäripyörivän kaivinkoneen tuloa. Ne valmistettiin Vammaskoskella, nykyisessä Sastamalassa Vammalassa.

– Ensimmäinen hydraulitoiminen ympäripyörivä isälle tuli 1965. Englantilainen Hymac, joka meni vuoden päästä vaihtoon. Susikappale ei pelittänyt ja lähti takaisin tehtaalle – rahat takaisin, niin kuin silloin oli tapana.

– Vuonna 1966 tilalle tuli Liebherr (suomeksi rakas herra), jolla minä rupesin 12-vuotiaana olemaan töissä.

Ostotapahtuma oli varsin jännä.

– Rahat oli taskussa, mutta isällä oli aina paskaset kokohaalarit päällä. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota, vaikka hän kuinka pyöri koneiden ympärillä. Lopulta Heikki Auramo itse meni. Kysyi: ’mikäs äijä siinä sitten on?’

– Isä vastasi: ’olisin ostanut kaivinkoneen, mutta kun ei tulla myymään!’ Auramo lähti, ja pian paikalle juoksi kolme äijää.

– Kiersivät siinä ympärillä kuin kissa kuumaa puuroa. Kysyivät, ’mites olitte ajatellut maksaa?´. ’Meinasin ihan käteisellä’, oli Aimo vastannut.

Saman kaivinkoneen Markku Malin kertoo ostaneensa nyt takaisin. Se on jemmassa ja tulee aikanaan Malinin Maanrakennusmuseoon.

– Yksi Caterpillareista vuosimallia 1972 mulla on jäljellä, kun niitä on kuusi kappaletta ollut.

– Vanhat Caterpillarin pyöräkuormaajat, ne ikonit 966 ja 988, niiden suuri ero nykyisiin on pyörän napa. Vanhoissa se on niin suuri kuin vanteen reikään sopii.

– Jos moottorissa on 300 heppaa, niin napa nykyisin lasketaan 500 hepan mukaan. Mutta ennen ” Catti ” teki navan 1 000 hepan mukaan. Ne kestävät 30 000 tuntia käyttöä.

Markku Malin on paininut maanrakennustöiden parissa 45 vuotta. Tänä talvena on riittänyt lumitöitä. Normaalisti Arskatehtaan pihan auraus vie alle neljä tuntia. Nyt pahimmillaan yli 10 tuntia.

Kalle Malinille edullisinta oli perustaa oma firma, Maanrakennus Malin Oy – kahdella isolla M-kirjaimella.

– Kalle on nyt kolmannen polven maanrakentaja. Hänelle minun ei verotuksen vuoksi kannata suoraan siirtää yritystä, vaikka kaikki koneet ovat velattomia.

Isä jatkaa edelleen Maanrakennusliike Markku Malinina, kolmella isolla M-kirjaimella. Siitä siis tulee lyhenne MMM, eikä ”museosta”.

Poika oli ryhtynyt isänsä tavoin aikaisin töihin.

– Jo 10-vuotiaana hän oli mukana Loimaan maanrakennusmessuilla. Mun pajamies Nokkalan Tapio, vanhan ajan pajaseppä oli mukana. Mentiin -82:n mannemersun kanssa. 700-kiloisesta kaivinkoneesta aina 32-tonniseen pyöräkuormaajaan asti poika ”repi” kaikki.

– Oli ihan tohkeissaan pois tullessa. Olin aikanaan sanonut Kallelle, ettei vaan ikinä rupea tähän hommaan. Käy koulua ja niin pois päin.

Yhtäkkiä isän ja pajamiehen väliin ilmestyi takapenkiltä Kallen pää.

– Kysyi: ’mihin kouluun hän sitten lukisi, että saisi rahaa’. Sanoin, että lukisi itsensä tuomariksi, niin raha ei lopu koskaan.

Kului 10 minuuttia.

– Ehdotti: ’jos minä lukisin tuomariksi, niin voinko siinä välissä vähän kaivaa’.

Paitsi Loimaalla, Markku Malin on käynyt mielellään isoilla maanrakennusmessuilla Alankomaissa, Englannissa ja Saksassa. Niissä myydään päivässä tuhansia koneita.

12-vuotiaana , kun isä oli ostanut Englannista ”minikaivurin”, poika oli sillä lumikasan kimpussa kotipihassa.

– Olin kasannut sen, että tulee likalle ja pojalle hyvä persmäki. Mutta poikaa harmitti, kun oli santakasa jäänyt alle. Siinä hän kaivoi sitä esille.

– Meni ihan juohevaan, ei tuntunut kone yhtään missään. Ehkä siksi, kun oli harjoitellut tietokoneen joystickien (peliohjainten) kanssa.

2005 poika ilmoitti isälleen, että lähtee Saloon yhdistettyyn maanrakennus- ja kuljetuskouluun. Niitä ei ollut Suomessa muita.

– Ilmoitti vain, että pääsi sinne.

Markku Malinin ei tarvitse huolehtia jatkajasta. Tämä huolehtii itse itsestään.