Ukrainasta Somerolla saapuneet sotapakolaiset ovat käyneet pitkän ja rankan tien, joutuessaan jättämään oman kotinsa taakseen
Olga Bryntseva tuli Somerolle 12 vuotta sitten. Hänellä on perhe ja kaksi lasta. On työtä ja ruokaa, ja viihtyisä oma rivitaloasunto.
Puoliso Aleksander Bryntsev sai heti paikan sikalatyöntekijänä Lautelan kylästä Jukka Eevan tilalta. Siellä hän on ”Aleksi”, kotonaan ”Alex”.
Perheen tyttärellä Sofialla, 9, riittää kavereita, harrastuksia ja menoja. Sosiaalisena ja reippaana somerolaisena hänen on helppoa, kun on saanut olla alusta asti.
Poika Dima, 18, pääsi aloittamaan koulunsa Somerolla. Ylioppilaskirjoitukset ovat nyt, ja heinäkuussa lähtö Suomen armeijaan.
He ovat Suomen kansalaisia. Olga Bryntseva on opiskellut muiden tavoin ahkerasti suomen kieltä. Hän on K-Supermarket Härkätien osaava kassa.
Mieltä kalvaa nyt huoli entisestä kotimaasta. Hyökkäyssodan alkamisesta lähtien on ollut murhe sodan jalkoihin jääneiden puolesta. He selviytyvät täällä, Ukrainassa ei mikään ole varmaa.
Ennen onnettoman sodan alkamista Somerolla on asunut monia ukrainalaisia. He ovat viihtynet ja tehneet töitä. Somero on heidän mielestään turvallinen paikka. Se on tullut ennenkin esille, ja erityisesti nykyisin.
Monet täällä asuvista ukrainalaisista ovat havainneet tärkeäksi auttaa entisen kotimaansa kansalaisia ja omaisia. Pakoon ja pois; hävityksen, kranaattien ja pommien keskeltä.
– Minä osaan kieltä. He taas hyvin huonosti mitään muuta kuin ukrainaa tai venäjää. On hyvin luonnollista, että minä olen tässä tilanteessa se, joka nyt auttaa heitä selviytymään, Olga Bryntseva punnitsee.
Käymässä on Valentina, jonka tytär on asunut neljä vuotta Somerolla. Hän sai paikan tyttärensä luota.
Olohuoneessa ovat myös Nadja ja hänen tyttärensä Tomara. Kaikki kolme tulivat Umanista, joka sijaitsee noin 200 kilometriä pääkaupungista Kiovasta etelään, Krimin suuntaan.
Heillä on nyt myös paikka Somerolla, jossa voi väliaikaisesti olla. Tällä hetkellä tarvittaisiin kuitenkin pysyvämpää. Kaikilla ei ole. Perjantaina tulijoita oli parisenkymmentä. Virta ei ole loppumassa. Lauantaina Somerolle oli jälleen tulossa ainakin yksi äiti ja lapsi.
Ukrainalaiset pakolaiset asuvat perheissä eri puolilla Someroa. Kuusi ihmistä on asunut Anne ja Mika Pukkilan omistamassa huoneistossa entisen Postin yläkerrassa. Muitakin asuntoja siellä on tyhjillään, kuten tyhjiä on myös Someron kaupungilla.
– He kävivät kysymässä, mutta sosiaalitoimisto ei pystynyt heitä auttamaan. Somero ei ollut siihen valmis, Olga Bryntseva kummastelee.
Hämmennys on luonnollista. Tänne tulevista annetut määräykset menevät niin, että Suomeen tulijan pitää ensin hakea tilapäistä suojelua poliisilta tai rajaviranomaiselta. Varsinais-Suomessa suojeluasioita hoitaa Raision poliisilaitos.
Vasta tilapäisen suojelupäätöksen saatuaan tulija on oikeutettu vastaanottopalveluihin. Näitä palveluja ovat terveydenhuolto, sosiaalipalvelut ja myös vastaanottoraha.
– Apua tarvitaan monin tavoin. Meillä on nyt yksi 8-vuotias poika, josta olen jo soittanut Joensuun kouluun. Rehtori kertoi, että palaveri on vasta tulossa (eilen maanantaina), jonka jälkeen moni asia selviää. Mutta mistä hän tietää, kuka Somerolla on apua tarvitsemassa, Olga Bryntseva jatkaa selvittämisten mutkia.
– Myös 5-vuotiaan pojan äiti tarvitsee asuntoa. Hän asuu parhaillaan siskonsa kanssa. Meiltä on kysytty, että miksi asioita ei hoideta vastaanottokeskuksessa. Siksi, koska heillä kaikilla on sukulaisia Somerolla. On todella vaikea olla yksin, siksi he ovat täällä.
Tärkeimmät asiat ovat kunnossa. Kaikilla on jokin katto päänsä päällä. Tarvitaan lähinnä ruoka- ja tavara-apua, rahaa on kuitenkin hieman.
Kun tilapäinen suojelupäätös on saatu, tulijalla on oikeus mennä sosiaalitoimistoon. Olga Bryntseva on kiitollinen. Hän luottaa sosiaalitoimiston ja seurakunnan apuun. Kuin myös yksityisten ihmisten.
– Tarvitaan vain perunaa, maitoa, leipää, porkkanoita ja vastaavaa. Olemme saaneet maksusitoumuksia, joiden avulla olemme voineet käydä kaupassa.
– Virtasen huonekalukaupasta saimme jo kaksi sänkyä ja Tokmanilta välttämättömyystarvikkeita.
Nadjan , Tomaran ja Valentinan lähtiessä kotoaan Umanista, sinne oli juuri tehty kaksi ilmaiskua. He lähtivät pakoon. Vanhin, Valentina, joutui lähtemään pyjamassa. Sinne jäi 22-vuotias lapsenlapsi, sekä tytär miehensä kanssa.
– Hän ei yksin uskaltanut lähteä. Mutta sitten muita lähti hänen kanssaan.
Lähtö oli bussilla 11. maaliskuuta. Sotaa oli kestänyt 16 päivää.
– Umanista Varsovaan Puolaan ja sieltä suoraan Suomeen. Bussi pysähtyi Salossa Piihovissa, josta heidät haettiin autolla tänne. Onneksi matka ei ollut pitkä, yhteensä kaksi päivää. Minun siskoni miehen vanhemmat olivat matkalla viikon.
Kukaan 18–60-vuotias mies ei saa lähteä Ukrainasta.
– Monet vanhemmatkaan ihmiset eivät ole vielä halunneet lähteä. Jos heillä on vaikka 22-vuotias poika, he haluavat olla lähellä.
Eräs vanha mies oli paennut Venäjän kautta, Ukrainan ja Venäjän joukkojen välistä.
– Hänellä on syöpäsairaus. Toinen tulija oli nuori ja sama tilanne. He tulivat Kotkaan. Siellä ei ole jonoa ja kaikki saavat heti apua.
– Tilanne on parempi kuin Varsinais-Suomessa. Koko viiden hengen tuleva ryhmä sai päätöksen ja sairaat pääsivät terveyskeskukseen.
Olga Bryntseva jatkaa kertomalla omista vanhemmistaan, jotka olivat maanantaina (eilen) lähdössä hänen luokseen kohti Someroa. Tähän asti äiti oli hangoitellut vastaan lähtemistä. Siellä tärkeitä olivat kissa ja oma asunto.
Vanhemmat asuvat Harkovan alueella, joka sijaitsee noin 500 kilometriä Kiovasta itään päin.
– Se on pieni kaupunki, noin Someron kokoinen. Taivaalla on jo lentänyt pommikoneita. Olen puhunut joka päivä, ainakin sata kertaa heidän kanssaan, että lähtisivät jo.
– Siskoni asuu Porvoossa. Hänellä on myös pelko, mutta on myös auttanut ukrainalaisia saamaan paikan Kotkasta. Onneksi puhelimet ovat vielä toimineet. En tiedä, miten voin auttaa vanhempiani täältä, Olga Bryntsovan ääni sortuu.
Tilanne Ukrainassa on tällä hetkellä todella huono, sen hän tietää. Vaikka rahaa olisi kortilla, sillä ei voi kaupassa maksaa ruokaa, koska maksupäätteitä ei ole.
– Säilyviä elintarvikkeita on kotona, mutta ei leipää, maitoa. Jotain he ovat saaneet ilmaisina avustuksina.
Keskustelu siirtyy työn saamiseen. Salon suunnalla on paljon työvoimaa tarvitsevia vihannestiloja. Ongelmana on silti kulkeminen. Ei ole autoja ja polttoaine maksaa.
Someron kaupungilta arvellaan löytyvän Nadjan tyttärelle Tomaralle kesätöitä. Hän osaa hieman englantia.
– Mielestäni kannattaa auttaa, että he saavat työpaikan. Pois pääsemisen lisäksi heidän seuraava suuri toiveensa on työn saaminen.
Taistelut ovat siirtyneet viime päivien aikana aivan Harkovan alueen lähituntumaan. Olga Bryntseva tietää äitinsä kertomana, että taistelualueelle on matkaa vain noin 20 kilometriä.
Olgan puhelin soi, siellä on hänen äitinsä. Tilanne vanhempien kodin läheisyydessä on merkittävästi heikentynyt. On pakko aikaistaa lähtö lauantaiaamuun, eikä odottaa maanantaita.
Aviomies Alex Bryntsev lähtee vastaan.
– Vanhempani ovat ’hyvä ihminen’.
Bryntsevillä perjantaina vieraillut naiskolmikko saapuu takaisin myöhään samana päivänä Raisiosta. He saivat myönteisen suojelupäätöksen.
Vielä pitää mennä Raisioon uudestaan. Viranomaiset haluaisivat heidät Jyväskylään. Tulijoiden mielestä Somerolla olisi parempi.