Ulla Korpihuhta istahtaa sohvalle. Takapuolen vieressä on useampi villalankavyyhti. Tuolilla on teline, jossa neuleohje pysyy paikoillaan ja näkyvissä koko ajan. Hän siirtää magneettinauhaa, kun kerros on tehty. Näin tietää, missä kohtaa kuvioissa ollaan menossa.
Korpihuhta (o.s. Kleme) on saanut perusopit villasukkien, kintaiden ja puseroiden tekoon äidiltään.
– En muista, että äidillä olisi ollut neulemallien ohjeita paperilla. Meitä oli monta sisarusta. Itse tehtiin sukkia ja lapasia, ja itse niitä myös pidettiin, muistelee Ulla Korpihuhta lapsuutensa ja nuoruutensa 1950- ja 1960-lukuja.
Nyt ohjeita on yllin kyllin tarjolla internetin sivustoilla, käsityölehdissä ja kirjoissa. Novita-lehti on tullut Korpihuhdalle pitkään. Hän on hankkinut kirjoja, joissa on ohjeita erilaisiin kuvioneuleisiin ja erityisesti kaarrokeneuleiden tekemiseen.
Harrastus on ollut Korpihuhdalle mieleinen pitkin elämäntaivalta. Se oli hermolepoa perhepäivähoitajan ansiotöille.
Eläkkeellä ollessa harrastus on ryöpsähtänyt uudelle tasolle. Enää villasukat eivät riitä, vaikka niiden neulomisesta pitääkin.
Hän on tehnyt neuleita, joissa on monenlaisia kuvioita. Esimerkiksi Kaislakerttu-malleissa on useita rivistöjä kasveja ja välissä saattaa seisoa joku eläinkin.
Noin vuosi sitten hän teki ensimmäisen islantilaisen villapaidan. Kaarrokeosissa kuviot ja värit ovat hyvin sopusoinnussa keskenään.
Nämä villapaidat tehdään nimensä mukaisesti yleensä islanninlampaan villasta kehrätystä langasta, joka on lämmintä ja vettähylkivää.
– Minä olen käyttänyt muitakin villalankoja, esimerkiksi Seitsemää veljestä, kertoo Korpihuhta.
Lankoja hän hankkii kaupoista, kuten Tokmannilta ja lähikaupunkien erikoisliikkeistä. Hän on tilannut lankoja myös netin kautta. Siellä on myös kirpputori, josta on löytynyt erilaista tavaraa kuin suoraan kaupan hyllyltä.
– Kerran sain edullisesti, melkein ilmaiseksi koko laatikollisen lankoja. Myyjä varmaankin tyhjensi oman varastonsa tai sukulaisensa jäämistön.
Korpihuhta laskee, että keskikokoiseen kaarrokepuseroon menee käsialasta riippuen noin 600–700 grammaa lankaa.
Kirjoneuleisen kaarrokepuseron Korpihuhta saa valmiiksi parissa viikossa. Montako niitä on syntynyt?
– Mää vaan teen. En laske, montako on tullut tehtyä.
Hän on neulonut villapaitoja lapsilleen, lastenlapsille, tutuille ja tuntemattomillekin. Lastenlapset ovat saaneet itse valita mallit ja lankojen värit. Esimerkiksi kolmivuotias pojantytär Meeri Korpihuhta toivoi punaisia villahousuja, joissa on sydänkuvioita. Hän ymmärsi, että lasketellessa villahousut ovat lämpimät ja ne on helppo riisua haalareiden alta vessaan mennessä.
– Kun lastenlapset ottaa mukaan suunnitteluun sekä mallien ja lankavärien valintaan, niin sitten saavat sellaista, mitä haluavat.
– Minusta värien sommittelu on parasta.
Korpihuhta ei itse juurikaan käytä villapaitoja.
– Olen niin lämminverinen, että ne ovat minulle liian kuumia.
Ulla Korpihuhdalle ajanviete on hyvin mieluinen.
– Siihen jää loukkuun, vai pitäisikö sanoa koukkuun.
Hän ei pysty ihmettelemään ja istumaan tyhjänpanttina.
– Mitä sitä eläkeläisellä muuta on kuin vesijumppa, hiihto ja kutominen.
Ulla Korpihuhta sanoo kutovansa. Käsityönopettajien mukaan kangaspuilla kudotaan, puikoilla neulotaan.
– Somerolainen kuttoot, panee Korpihuhta pisteen keskustelulle.
Neuleita syntyy sohvalla istuessa. Hyvin usein televisio on auki. Siinä katsellessa lanka liikkuu juohevasti puikkojen välissä ja neuletta syntyy.
– Jos tulee oikein hyvä elokuva ja haluaa nauttia siitä, niin silloin voi tehdä vaan yksinkertaisia juttuja, lähinnä suoraa neuletta. Kirjoneulekuvioihin pitää keskittyä, ettei sitten tarvitse jälkeenpäin purkaa tai katsella valmiissa neuleessa omituisia langan hyppäyksiä ja kuvioita.
Vaikeita neuleohjeita seuraamalla ja neulomuksia tekemällä hän pitää myös aivojaan vireessä.
– Ei kannata päästää itseään liian helpolla. Pitää haastaa itseään.
Varsinais-Suomi on saanut oman villapaitamallin. Korpihuhta odottelee, että joku suunnittelisi myös Somerolle oman mallin. Hän ryhtyisi sitä heti neulomaan.
– Siitä vaan aloittamaan ja kokeilemaan. Malleja ja ohjeita on paljon, kannustaa Korpihuhta muita neulomusten pariin.
Islantilainen villapaita
– käytetään yleensä ulkovaatteena
– neulotaan yleensä islanninlampaan villasta kehrätystä langasta, joka hylkii vettä ja pitää lämpimänä
– käyvät myös muut villalangat, esimerkiksi suomalainen Seitsemän veljestä
– malleja on runsaasti
– malleja voi ostaa Internetistä; tai hankkia käyttöönsä kirjan, jossa on ohjeita ja kirjoneuleiden malleja; islanninvillapaitojen mallien
– ohjeita ei saa netistä ilmaiseksi; kun tilaa langat, niin yleensä saa samalla ohjeen
– vartalo-osa ja hihat kudotaan erikseen ja yhdistetään pitkälle pyöröpuikoille siinä vaiheessa, kun ruvetaan kutomaan kaarroketta
– neule tehdään pyöröpuikoilla niin, että vartalo-osa neulotaan kainaloihin saakka ja silmukat jätetään odottamaan
– myös hihat kudotaan joko sukkapuikoilla tai lyhyillä pyöröpuikoilla valmiiksi kainaloihin saakka ja sitten nämä kolme osaa yhdistetään yhdelle pitkälle pyöröpuikoille
– pyöröpuikoille yhdistetyillä hihojen ja vartalo-osan silmukoilla neulotaan kirjoneuleinen kaarrokeosa (paidan yläosa) ja tehdään tarvittavat kavennukset
– kun kaulus kapenee, työhön voi vaihtaa sukkapuikot
– kirjoneuleinen kaarrokevillapaita on mahdollista kutoa myös ylhäältä alaspäin eli kaarroke kudotaan ensin ja alaosaan edetessä ylimääräiset silmukat kavennetaan pois
– keskikokoiseen neuleeseen menee lankaa noin 600–700 grammaa
