Terttu Sagulin syntyi 7.7.1915 ja poistui keskuudestamme 11.2.2022. Långsjön kartanon emäntänä tunnetuksi tullut Sagulin eli harvinaislaatuisen pitkän elämän, jonka mitaksi kertyi 106 vuotta.
Terttu Sagulin ehti elää Suomen kaikkien presidenttien aikana alusta asti, syntyihän hän yli kaksi vuotta ennen maamme itsenäistymistä.
Elettiin aikaa ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä. Aikana, jolloin pelättiin saksalaisten maihinnousua Suomeen. Tertun isä lähti perheen kanssa rannikolta kohti Karkkua Satakunnassa. Tällä matkalla syntyi Terttu Mirjam. Perheen muuttaessa Lietoon hän oli puolivuotias.
Lapsuudesta viime vuosisadan alusta on jälkipolville kirjautunut Tertun luonne, joka hänen sisarustensa joukossa oli erityinen. Leikkikavereita oli paljon, varsinkin poikia. Terttu on kertonut olleensa aina mukana poikalaumassa ja siellä, missä jotain oli tekeillä. Hänen äitinsäkin oli joskus muistellut näitä aikoja sanoen: ”Silloin Terttu pikkupoikana”.
Perhe muutti asuinpaikkaa sen mukaan, minne lasten piti päästä kouluun, jota Terttu on luonnehtinut uhrautuvaiseksi. Hän kävi Tampereen tyttölyseota, oli koulussa Mäntässä ja Haapamäellä, ja pääsi ylioppilaaksi Helsingissä Oulunkylän yhteiskoulusta 1930.
Sitten tuli aviomies Karl Gustaf Sagulin ja muutto Långsjön kartanoon vuonna 1943. Kutsujana oli anoppi Edit Sagulin (o.s. de Pont Kosken kartanosta). Terttu on kertonut silloin toukokuussa katsoneensa hämmästyneenä Someron harmaata savimaisemaa.
Se oli ollut suorastaan pelottava ja poikkesi hänelle tutummasta vehreästä järvimaisemasta. Silloin hän oli päättänyt, ettei Somerolle jää, mutta tulikin takaisin.
”Eihän tässä ole ollut moittimista, kun vain on jaksanut tehdä työtä ja ottaa vastuuta”, perusteli hän 70-vuotispäivänään.
Agronomiksi Terttu valmistui Helsingin yliopistosta 1946. Hän olisi halunnut eläinlääkäriksi, mutta oli päätynyt toiseksi kiinnostavimpaan, koska hänen isänsäkin oli vanhaa talonpoikaissukua.
Samana vuonna 1946 syntyi esikoinen Marja ja toinen tytär Aino vuonna 1954. Anoppi Edit Sagulin oli isännöinyt Lånsjön kartanoa yksinään 30 vuotta, ja kuoli myös vuonna 1946.
Tapahtumien jatkumona Tertun puoliso Karl Gustaf ryhtyi isännäksi Lånsjöhön vuonna 1950, mutta kuoli jo 1961. Niin Terttu Sagulin jäi isännöimään Längsjön kartanoa – menestyksellisesti aina 83-vuotiaaksi, vuoteen 1998 asti. Anoppinsa tavoin hän oli pitkäaikainen isäntä, Tertulle tilanpidon vuosia kertyi 37.
Sota oli muuttanut kartanon elämän. Ennen se oli ollut yhdyskunta, jota isäntä toimitusjohtajana johti. Väkeä oli paljon ja koko kylän elämä pyöri kartanon ympärillä.
Kartanon kokonaispinta-ala oli sodan jälkeen 241 hehtaaria, josta peltoa 103 hehtaaria. Noina vuosina se oli vielä paljon. Puhumattakaan siitä, mitä Långsjö suurimmillaan oli ollut. Vielä torppien itsenäistymisenkin jälkeen 1 497 hehtaaria, josta vuoden 1945 maanhankintalaki oli lohkaissut yli 800 hehtaaria. Lehmiä oli ollut yli 100, äkkiä vain muutama.
Terttu Sagulin hyväksyi asian. Hän korosti, että suomalainen yhteiskunta oli sodan aikana ja sen jälkeen hyvin yhteisvastuullinen. ”Sota yhdisti suomalaiset. Ilmapiiri oli juuri sillä hetkellä sopiva karjalaisten asuttamiselle”, hän sanoi 1988.
Heimoaate oli vaikuttanut Saguliniin voimakkaasti. Hän kuului Akateemisten Naisten Karjalaseuraan ja toimi jatkosodan aikana työpalvelutehtävissä naisten kouluttajana.
Luottamustehtävissä ja yhdistyselämässä Terttu Sagulin oli sitoutuva. Ensimmäisenä toimenaan Somerolla hän ryhtyi Marttayhdistyksen puheenjohtajaksi, jota hän hoiti 25 vuotta. Hänen aloitteestaan eri puolille Someroa perustettiin kahdeksan marttakerhoa. Lisäksi hän kuului Varsinais-Suomen Marttapiiri-Liiton valtuuskuntaan.
Eikä yhteiskunta tule toimeen ilman politiikkaa. Vuodesta 1962 vuoteen 1982 Sagulin oli valtuustossa kokoomuksesta ja oli myös varajäsen seutukaavaliiton hallintoneuvostossa. ”Olen aina ollut politiikasta kiinnostunut”, hän sanoi. Kiinnostusta oli myös toimintaan Someron akateemisissa naisissa.
”Yhteiskunta ei tule toimeen ilman politiikkaa. Ihmisten tulee olla kiinnostuneita ympärillään tapahtuvista asioista. Mutta harvoin enää löytyy sellaisia ihmisiä, jotka ottavat vastuun asioista, pitää ottaa myös vastuu tekemisistään ja tekemättä jättämisistään”, hän myös sanoi 1980-luvulla.
Sagulin kuului Someron Osuuskaupan ja Someron Osuusmeijerin hallitukseen ja Osuuskaupan naistoimikuntaan 10 vuotta sekä Someron Kansallisseuran johtokuntaan.
Lähes loppuun asti Sagulin eli kotonaan Långsjössä. Järki pelasi, vain aistit eivät ihan pysyneet pitkän elämän tahdissa. Viimeiset vajaa kolme vuotta Sagulin asui Mäntykodissa, eikä hän edes siellä tarvinnut mitään säännöllisiä lääkityksiä. Hän oli vain nukkunut rauhallisesti pois.
Terttu Sagulinin luonteenpiirteet kannattelivat kartanon elämää ja muutakin. Sagulin oli jämpti, sisukas ja päättäväinen, sanoissaan perusteleva ja täsmällinen.
Sauli Kaipainen
toimittaja