Ja rautakin ruostuu vähitellen. Ihminen kuihtuu selvästi nopeammin. Miehetkin, vaikka olemme alun perin vähän lihaksikkaampia ja vahvempia erilaisen hormonitoimintamme ja perimämme takia. Kaikki me käyttämättömyyden ja pakollisen levon takia heikkenemme hetkittäin nopeammin ja toisinaan kehitymme, kun saamme riittävästi kuormitusta, kunnollista ruokaa ja sopivasti lepoa.
Urheilijoille kyllä kerrotaan että viikon lepo esimerkiksi sairasvuoteella tai muuten, vaatii kolmen viikon harjoitusjakson ennen kuin pakkolepoa edeltävä kunto on saatu takaisin. Meille ei näistä kerrota. Tieto on kuitenkin tärkeä. Tarvitsemme toistuvaa kuormitusta pysyäksemme kunnossa. Lähes jokainen tietää sairauden jälkeisen voimattomuuden. Se on juuri sitä samaa asiaa. Se menee ohi, kun taas aikansa on tehnyt tavanomaisia toimiaan. Tuttu juttu.
Mutta voimmeko kehittyä, jos jalka ei enää nouse kunnolla tai portaiden nousu on todella vaikeaa? Voimme! Se vaatii vain oma-alotteisuutta ja säännöllistä liikkumista. Päivittäistä, ei mitään urheilua, jos ei erityisen hyvä kunto ole tavoitteena. Somero on monen mahdollisuuden kaupunki. On uimahalli, kuntosaleja, tanssipaikkoja, pururatoja, vesijumppaa, ohjattuja toimintoja, teitä ja katuja sekä metsäpolkuja kulkea. Erityisesti miesten vähyys liikuntaryhmissä huolestuttaa.
Toisaalta kaiken tarvittavan voi tehdä kotioloissa, venyttelyt, liikeratojen ylläpidot, voimaharjoittelut omaa painoaan hyödyntäen. Sauvakävelylle pääsee kotipihalta, tai kävelylenkille, miksei vaikka hölkälle. Rajoittaako ikä, ei rajoita. Oli ilo kuunnella 88-vuotiasta, joka kertoi kuin kiva on taas kun pystyy portaatkin nousemaan hyvin ja kevyesti kuntoilujakson jälkeen. Hän oli päässyt ohjattuun kuntoiluun ja innostui kuntonsa paranemisesta. Päätti jatkaa liikkumista nyt pysyvästi.
Voiko vanhuuteen varautua? Kyllä voi, monin tavoin, muun muassa pitämällä itsensä hyvässä henkisessä ja fyysisessä kunnossa, harrastamalla monipuolisesti. Keskityn tässä jutussa enemmän fyysisiin juttuihin, mutta ethän unohda henkistä puolta. Lenkille ei jaksa lähteä, jos mieli on maassa tai vaikka krapula menossa. Toisaalta taidenäyttelyihin tai museoihinkaan ei jaksa mennä jos jalat eivät kunnolla kanna tai tasapaino heittää.
Voiko sairastelutaukoihin varautua? Voi päivittäin kuntoilemalla niin, että lihakset ovat ikäluokkaansa paremmassa kunnossa. Miten se onnistuu?
Kun lähdet vaikka sauvakävelylle, pyri kävelemään vähän tavanomaista nopeammin se jokapäiväinen lenkki tai vaihtoehtoisesti tee pidempi lenkki vanhalla vauhdilla. Jos tekee aina samalla tavalla, se ei kehitä.
Jalkavoimia voit vahvistaa vaikka istahtamalla tuolille ja nousemalla siitä monta kertaa peräkkäin. Niin monta kertaa, että väsyt.
Käsivoimatkin ovat tarpeen viimeistään silloin, kun et enää jaksa nousta wc-pöntöltä pelkin jalkavoimin. Pidä ennakkoon itsesi kunnossa, vaikka ovenkahvoista kiinni pitämällä ja kyykistymällä alas. Siitä sitten käsivoimin ylös niin monta kertaa, että väsyt. Etunojapunnerrus on tuttu kaikille, tee myös sitä, että lihastasapainosi käsivarsissa säilyy.
Entä tasapaino. Seiso mahdollisimman usein yhdellä jalalla niin pitkään kuin pystyt, vuorotellen vasemmalla ja oikealla. Nouse varpaillasi, kävele varpaillasi. Nouse kantapäiden varaan, ja kävele kantapäilläsi.
Tylsää, eikö totta, ehkä, mutta kehittymisen ilo yllättää useimmat. Elämä ei ehkä treenaamalla pitene, siitä ei ole näyttöä. Siitä on paljonkin näyttöä, että elämä hyväkuntoisena on paljon mukavampaa ja iloisempaa. Itsensä eteen kannattaa nähdä vaivaa.
Lähes Tosikko