Teksti ja kuvat Kirsi Seppälä
Kun Somerolla joutuu ajamaan korttelin ympäri kertaalleen ja jättämään auton sitten puolen kilometrin päähän monitoimitalosta, tietää jo, että tapahtuma on suosittu. Someron Esan järjestämässä Kevät-Ruokavassa oli tarjolla perinteiseen tapaan lähiruokaa ja pääsiäisaiheisia käsitöitä – tuttujen tapaamista unohtamatta.
–Täällä on jännä tunnelma, se kai se syy tulemiseen on, Margit Ahlblom-Messi vastasi hymyillen.
Martti Messin kanssa Ruokavaan tullut Margit kertoi ostaneensa puisen lastan ja että Ruokavassa käynti on perinne, kuinkas muuten.
– Olemme olleet täällä siitä asti, kun Ruokavia on järjestetty. Alkuaikoina 4H:n kanssa laitettiin pöytiä, hän muisteli.
Ruokavassa käynti on perinne
– Eurolla saa pyöräyttää onnenpyörää! huutelivat pääsiäispupuiksi pukeutuneet Josefiina ja Vilhelmiina Raitanen . Äiti Henna Romu kiitteli tyttöjen ahkeruutta; palkintoja oli jo jouduttu hakemaan lisää. Kolmikko pyöritti Someron Esan hyväntekeväisyyskojua, jossa kerätyt tuotot menivät Someron Esan eri jaostoille.
– Meidän porukan oleminen Ruokavassa on perinne, Henna Romu totesi.
Perinne toistui monen muunkin kävijän puheissa. Yhdeksänvuotias Julius Talikka kertoi olleensa aiemminkin messuilla, ainakin viisi kertaa. Hänen äitinsä arveli pojan käyneen Ruokavassa ensimmäisen kerran jo vauvana.
– Aion ostaa jotakin, Julius Talikka totesi katsellessaan virkattuja pääsiäistuotteita.
Virkattuja käsitöitä Ruokavaan oli tuonut Anne-Maj Eskelinen. Porista Somerolle tullut käsityöharrastaja kertoi tyttärensä asuvan perheineen Somerolla. Siksi Ruokavaankin oli helppo tulla.
– Teen luvalla muiden malleja sekä sovellan niitä ja teen omia mallejani. Virkkaan 100 prosenttisesta puuvillasta. Näiden sisällä on joko vanua tai ne on tärkätty liimalla, hän kertoi.
Anne-Maj Eskelinen kertoi pitävänsä virkkaamista täydellisenä harrastuksena.
– Olen koko ikäni tehnyt. Äitini teki ja mummoni teki myös.
Kauniita käyttöesineitä
Huittisista Ruokavaan tullut Eija Koponen myi maalaamiaan laukkuja ja hansikkaita.
– Olen seitsemättä kertaa Ruokavassa. Somero on tuttu, koska pikkuveljellä on mökki täällä, hän kertoi.
Upeat kissa- ja koirakuvat hän toteuttaa maalaamalla akryylimaalilla ja käyttämällä kynäruiskua.
– Silmät ja nenän teen sabloonalla, jotta mittasuhteet ovat oikein. Muuten maalaan kuvaa mahdollisimman vähän, mutta liioitellen kissan tai koiran piirteitä, Eija Koponen kertoi.
Teollista muotoilua opiskellut Koponen tutustui kynäruiskulla maalaamiseen opintoihin kuuluvalla kurssilla. Aluksi hän maalasi tauluja, mutta kukaan ei ostanut niitä. Nyt laukkujen maalaamisesta on tullut taiteilijan päätyö.
Lähellä tuotettuja herkkuja
Käsitöiden lisäksi Ruokavassa oli tuttuun tapaan lähiruokaa. Vesa Nuutila Salon Kiikalasta kertoi tulleensa myymään tuottamaansa hunajaa, koska sitä oli varastossa.
– Tuotan hunajaa vuodessa 400–500 kiloa. Pesiä on parikymmentä, Vesa Nuutila jutteli.
– Nyt huomaa, että on hyvä vipinä päällä. Voi olla, että talvella koronapassi rajoitti kävijämäärää. Olen toista kertaa täällä, sillä voitin tämän myyntipaikan viime kerralla järjestetyssä arvonnassa, hän jatkoi.
