Vesipisaroissa on jännite, henki. Pisarat pitävät ryhtinsä ja oman paikkansa. Niitä voi olla kasvin lehden päällä lähes vieri vieressä.

Valo heijastuu pintaan. Pisarat ovat kuin kristallia, timanttisormuksiakin.

– Se on hieno luontokappale; kuin lasikupu, joka kätkee sisälleen rauhan, toisen elämän. Emme voi mennä sen sisälle, kuten emme toisen ihmisen ajatuksiin, pohdiskelee Virve Kosonen, joka on hartaasti kuvannut kamerallaan pisaroita.

Hän voi seurata rauhallisena tilannetta herkeämättä. Osittain jäätynyttä pisaraa, sitä kun se alkaa sulaa ja pikkuhiljaa tippua.

– Ne ovat kuin elämän eri vaiheita.

Aika pysähtyy. Havainnointi jatkuu ja hetkessä eläminen.