Pääsiäisenä 1962 eli liki tasan 60 vuotta sitten serkkupojat Jouko Palander ja Heikki Vartemaa osallistuivat ST-ajoihin. Vartemaa ajoi ja Palander oli kartturina/kellottajana. Someron Moottorikerhon järjestämä kilpailu alkoi Somerhovin pihalta ja myös palkintojenjako oli siellä.
Kilpailureitillä oli parikymmentä pakollista paikkaa, joissa oli käytävä. Autosuunnistus- ja tarkkuusajossa piti löytää rasteja, paikkoja ja tarkkailla kelloa. Jokaiselle rastivälille oli annettu oma ihanneaika, samoin koko kisalle kokonaisaika. Jos aikoja ylitti tai alitti, sai virhepisteitä.
– Se oli tarkkaa touhua. Ei ehtinyt maisemia katsella. Jos oltiin sekunteja perässä, niin sanoin Heikille, että lisääpäs vauhtia. Tai nyt hölläät kaasua, ollaan menty liian kovaa. Ei meillä muistaakseni mennyt missään minuuttia enempää yli tai ali ihanneajan, muistelee Jouko Palander.
– Reitillä pysyttiin, eikä tullut virheajoja. Paikkatuntemus helpotti. Me nuoret miehet tunsimme tienoot. Minä olin ajanut isän autoja, ja vienyt kuormia pitkin poikin Somerolla ja lähikuntiin, sanoo Palander, joka oli tuon ajon aikaan parikymppinen ja armeijasta lomilla.
Alla oli Vartemaan puolipakettiauto Commer Cob. Siitä sai penkit taakse.
– Olimme ajaneet Someron Moottorikerhon järjestämiä pikkukisoja iltaisin. Sellaisia, joissa kilometrejä oli korkeintaan 50. Niistä olimme saaneet joitain hyviäkin sijoituksia, kakkos-, kolmos- ja nelossijoja, mutta voittoa meillä ei ollut. Sitten tulivat nämä isommat kisat, joissa kierrettiin runsaat 100 kilometriä Someron, Kosken, Tammelan ja Jokioisten teitä.
Parivaljakolla oli lainassa sekuntikello Kello- ja Kihla-Aitan Nyströmiltä. Minuutit Palander katsoi herätyskellosta.
– Lisälaite keskituntinopeusmittari olisi ollut kallis. Ei meillä sellaiseen ollut varaa. Sen muistan, että katselin kateellisena muiden hienompia vehkeitä; sellaisia joissa oli minuutti- ja sekuntikellot samassa. Esimerkiksi KOP:n Heikki Torkkolan ja Jaatilan autokorjaamon Unto Lähteenkorvan autossa sellainen oli.
Palander muistaa myös miten tuo kaksikko sai useamman sadan virhepistepotin Hämeen Härkätiellä ylittäessään kakkostien. Uusi STOP-merkki jäi Lähteenkorvalta huomaamatta. Hän ei pysäyttänyt ajoaan, ja sen tarkkailija huomasi.
– Joskus joku oli kytiksellä seuraamassa, ajoimmeko liikennesääntöjen mukaan. Joskus joutui kiertämään taloja ja muita rakennuksia. Aika-asemat oli hyvin piilotettu.
Vartemaa ja Palander ottivat Someron ST-kisassa kisassa voiton keväällä 1962.
– Se taisi olla meidän ainoa ykkössija. En ehtinyt enää kovin monia kisoja sen jälkeen ajamaan, kun olin armeijassa ja sitten tuli kaikenlaista muuta menemistä ja kotkotusta, selvittää Palander.