Leila Selmo viimeistelee töitään taidenäyttelyynsä. Hän korjailee palettiveitsellä koivikkoa: hieman vielä valkoista lisää.
Katson puurivistöä. Ajatus alkaa lentää.
– Tykkään pelkistetystä. Ettei ole niin paljon kaikkea. Turha pois, tuumii Leila Selmo.
Hän pyristelee irti täydellisyydestä ja loppuun asti hiomisesta.
– Jälki saa jäädä huolimattoman näköiseksi, rosoiseksi. Minusta se on kiinnostavampaa.
Selmosta ihmisten pitäisi päästää irti taiteen ymmärtämisestä ja kyselemisestä, mitä tällä taululla halutaan sanoa. Ennemminkin rauhoittua, pysähtyä teoksen ääreen, ajan kanssa katsella ja antaa tunteen viedä.
– Taiteella on yhteys tunteisiin. Puhutaan tunneälystä, jonka kautta tutkailemme maailmaa.
Selmo sanoo, ettei tunteen valta ole pelkkää pillittämistä. Vaikka ei itkukaan pahasta ole.
– Taide voi puhutella ihmistä eri elämäntilanteissa eri tavalla. Se auttaa ymmärtämään. Taide on yksi keino selviytyä kriiseistä.
Leila Selmon taulujen hahmojen värit eivät pysy rajojen sisällä eivätkä muodot värien. Esine ei ole taustan edessä. Ihmisen iho ei ole välttämättä luonnollisen ihon värinen.
Ominaisuudet ja ääriviivat eivät mene yksi yhteen. Värin paikka irtoaa kohteesta.
– Värin ja muodon ei tarvitse kohdata. Ne elävät omaa tarinaansa.
Selmosta värit ovat ominaisuuksia, kuten muodotkin.
– Kun ihminen tulee vastaan, niin määrittelemme hänet hyvin usein ulkomuodon mukaan. Mutta samanlaisissa nahoissa voi olla aivan erilainen sisälmys ja ajatukset, mitä muoto ja värit antaisivat olettaa. Ei voi tietää, mitä ihminen sisältää, kun vaan näkee hänet. Ei hänen ajatuksiaan, ilojaan, surujaan, elämäänsä.
Leila Selmo toivoo erilaisuuden hyväksymistä ja ihmisten kohtaamista sellaisina kuin he ovat.
– Ihmisellä on ominaisuuksia, jotka ovat yhteneväisiä toisten näköisten ihmisten kanssa.
Leila Selmo on pitänyt Somerolla useita taidenäyttelyitä. Hän päätti, että kesä 2022 jää väliin. Sen sijaan nyt on näyttelyn aika.
Selmolla on ollut vuoden päivät työhuone Joensuuntien varressa. Kaurakedossa on vapaa-ajanasunto ja Vantaalla vakituinen osoite.
Kesäasunto on remontoitu sellaiseksi, että siellä voi asua läpi vuoden.
– Viimeisen kolmen vuoden aikana olemme vain käyneet kääntymässä Vantaalla.
Rauha ja luonto vetävät Selmoa puoleensa. Maaseudun rauhassa eläimet tulevat liki. Hän on seurannut esimerkiksi peurojen käyskentelyä lähipellolla ja teillä.
– Peuran olemus kiehtoo; sen herkkyys ja varovaisuus. Sen korvat, jotka kääntyvät kuuntelemaan ja tarkkailemaan. Eläin tulkitsee ympäristöään.
Peura on päässyt useampaan Selmon tauluun. Yksi (peura) taulu on omistettu Ukrainalle. Siinä on sinisen ja keltaisen sävyjä, ripaus verenpunaista.
– Se on uhri, toteaa taiteilija.
Leila Selmon taidetta 4.4.–30.4. kirjaston Parvigalleriassa
