Teksti ja kuvat Tarja Kauppinen
Someron Palomieskerhon naisjaosto oli ideoinut ruoanjakelun ukrainalaisille pakolaisille K-Supermarket Härkätien pihaan. Pitkä jono ruoan hakijoita kiemurteli kaupan takaovella.
– HKScan Finland Oy lahjoitti muun muassa lihatuotteita, Mondelez Finland Oy LU-suolakeksejä ja Fazer Makeiset Oy karamelleja, kertoi keräyksen toimeenpannut Sanna Pohjaranta.
– Yhteistyö vastaanottokeskuksen kanssa on ollut tosi tärkeää ja myös kauppias Mika Pukkilan, sillä hän antoi kylmätilat käyttöömme.
– Olemme naisjaoston jäsenten kanssa pussittaneet ruoat ja nyt olemme täällä jakamassa niitä. Myös kaksi palokunnan autoa tuli miehistöineen valvomaan tilaisuuden onnistumista.
Kaksi Harkovan läheltä paennutta naista suostuu haastatteluun. Toinen on englannin opettaja.
– Tahdon, että kaikki tietävät, mitä meille on tapahtunut. Talomme on ammuttu ohjuksilla, ne ovat myös täynnä pienempiä luotien reikiä, ikkunat on tulitettu rikki ja asunnostani vietiin lähes kaikki. Olimme ilman valoa ja vettä. Mieheni on yhä miehitetyllä alueella, en tiedä näenkö häntä enää. Myös sukulaisia on siellä.
– Ystäviäni ja tuttaviani on ympäri Suomea, Puolaa ja Eurooppaa. Minä saavuin tänne Venäjän ja Viron kautta. Helsingin satamasta vapaaehtoiset toivat meidät Somerolle 6.4. Minulla on kaksi poikaa, vanhempi 18 ja nuorempi 9 vuotta. Tahdomme kovasti kiittää somerolaisia avusta, mitä olette tarjonneet, kertoo Natalia Ghrechikhina.
Myös Julia, joka ei pelkonsa vuoksi kertonut sukunimeään, on opettaja. Hänelläkin on kaksi lasta, 9- ja 10-vuotiaat, sekä iäkäs äiti mukanaan.
– 24.2. aamulla kuulimme räjähdyksiä, sähköt katkesivat ja sotilaita oli joka puolella. Kotikaupunkimme oli miehitetty. Keitimme ruokaa ulkona nuotiolla ja asuimme kellareissa melkein koko ajan, sillä vihollinen tuhosi talot. Meillä ei ollut sähköä ladata puhelinta, eikä kuunnella uutisia.
– Nuoret miehet vietiin jonnekin, luulen, että heidät ammuttiin. Meillä ei ollut tietoa sukulaisista, eikä lääkkeitä. Venäläiset sotilaat ampuivat ja varastelivat koko ajan. He tekivät mitä tahansa, alistivat. He eivät ole edes eläimiä, he ovat hirviöitä, hän nyyhkyttää.
– Sotilaat eivät päästäneet meitä Ukrainan kautta evakuoitumaan, otimme mukaan mitä saimme ja autoon keitä vain mahtui. Kaikilla ei olllut edes passia, venäläiset polttivat ne.
– Meillä oli kaikki, elämä, työ ja koti rakennettuna. Sitten yksi päivä ja kaikki oli tuhottu. Koskaan emme voi unohtaa. Sydämessä on suuri pelko, emme tiedä voimmeko koskaan palata kotiin.
– Venäjällä ihmiset eivät uskoneet puheitamme. He ovat kuin zombeja, kuuntelevat vain mitä Putin sanoo. Eivät ymmärrä, luulevat, että valehtelemme, hän kertoo tulkin välityksellä.
– Somerolaisia tahdomme kiittää avustanne ja ystävällisyydestänne.
Haastattelun jälkeen naiset saivat puhelun jostakin ja puhkesivat rajuun itkuun.
