Hämeen Sanomissa oli 6. huhtikuuta 1922 uutinen: Viime perjantaina saapui Somerolle osa niistä Karjalan pakolaisista, joita jo viikkoja sitten on palvelukeskuksesta tilattu somerolaisiin perheisiin sijoitettavaksi. Tässä ensimmäisessä erässä saapui 23 lasta, tyttöjä ja poikia, 5–15 ikävuoden väliltä. Lisäksi saapui kaksi pakolaisperhettä, joita ei oltu tilattu, mutta jotka sentään voitiin sijoittaa talonpoikaistaloihin. Kuvaavana seikkana siitä, kuinka auliisti somerolaiset tahtovat ottaa hoidettavakseen karjalaisia pakolaislapsia, mainittakoon, että kysymyksessä olevat lapset ihan kilvan otettiin vastaan. Somerolle on kaikkiaan tilattu toistasataa Karjalan pakolaista, niistä yli 40 lasta.
Somerniemelle oli pakolaisleireiltä tilattu kaksitoista lasta. Isoisäni kirjoitti kalenteriinsa huhtikuun ensimmäisenä päivänä: Eilen meille tuli Karjalan pakolainen, yksi 15-vuotias poika. Naapuritaloihin tuli nuorempia poikia. Meidän pojan nimi on Pekka Tiilikainen.
Venäjän vallankumous vuonna 1917 synnytti mittavan pakolaisvirran rajan yli molempiin suuntiin. Noin 10 000 sisällissodassa tappiolle jäänyttä suomalaista pakeni keväällä 1918 Venäjälle. Samoihin aikoihin käynnistyi pakolaisvirta myös toiseen suuntaan. Vienan-karjalaiset nousivat vielä kerran bolsevikkivaltaa vastaan talvella 1921–1922. Kapina epäonnistui ja rajan yli Suomeen tuli 13 000 karjalaista. Suomessa oli sata vuotta sitten noin 35 000 pakolaista. Näistä puolet oli venäläisiä ja toinen puoli inkeriläisiä ja karjalaisia. Useat Venäjän emigrantit jatkoivat matkaansa Suomesta kolmansiin maihin.
Paljon suurempi muuttoliike maassamme ja Somerolla koettiin toisen maailmansodan aikana 1940-luvulla. Silloin ei puhuttu pakolaisista, vaan evakoista ja siirtoväestä. Talvisodan päätyttyä vuoden 1940 lopulla oli Somerolla ja Somerniemellä siirtoväkeä noin 3 550. Vuosina 1941–1943 suurin osa evakoista palasi takaisin entisille asuinsijoilleen ja vuoden 1943 lopussa heitä oli paikkakunnalla enää runsas 300.
Neuvostoliitolle tapahtuneiden alueluovutusten seurauksena noin 420 000 henkeä eli 11 prosenttia Suomen silloisesta väkiluvusta menetti entisen asuinpaikkansa. Somerolla siirtoväen osuus oli syksyllä 1947 Lounais-Hämeen pitäjistä suurin, 2 752 henkeä eli 30 prosenttia kunnan väestöstä. Vuosikymmenen lopulla määrä väheni nopeasti ja 1949–1950, jolloin siirtoseurakuntien toiminta virallisesti päättyi, liittyi Someron seurakuntaan 1 442 ja Somerniemen seurakuntaan 188 jäsentä. Vuoden 1980 väestölaskennan mukaan luovutetulla alueella syntyneiden määrä oli enää 780.
Siirtoväen uudelleen asuttaminen sodan köyhdyttämässä maassa ei ollut helppoa. Someron kunta lähetti vuonna 1947 sisäasiainministeriöön kirjelmän, jossa se anoi helpotuksia kohtuuttoman suureksi käyneen siirtoväkirasituksen takia. Vaikeuksista huolimatta siirtokarjalaisten muutto paikkakunnalle oli pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna monella tavalla positiivinen ja kuntaa hyödyttävä tapahtuma.
Kului useita vuosikymmeniä kunnes 2015 Suomeen saapui yli 32 000 pakolaista lähinnä Lähi-idästä. Seuraavana vuonna Ely-keskuksen ja Someron kaupungin välisessä sopimusluonnoksessa ehdotettiin, että Someron kaupunki vastaanottaisi vuosien 2016–18 aikana korkeintaan 30 pakolaista. Asiasta syntyi vilkas keskustelu puolesta ja vastaan. Kaupunginjohtaja ei halunnut vähätellä asiaan liittyviä uhkia, mutta totesi, että näissä talkoissa oli oltava mukana. Käytännössä osallistuminen jäi hyvin vähäiseksi.
Ukrainan ja Venäjän välisen sodan alkamisesta on kulunut 44 päivää. Suomeen on saapunut tähän mennessä jo tuhansia pakolaisia ja Somerolle avattiin vastaanottokeskus 230 ukrainalaispakolaiselle. Ottaako Somero pakolaiset ihan kilvalla vastaan, kuten sata vuotta sitten, jää nähtäväksi.