TE-toimisto välittäjänä työnantajien ja -tekijöiden välillä
Ukrainasta tulleita sotapakolaisia halutaan työllistää. Ohjeita etsivät niin työnantajat kuin työtä haluavat.
Oikea taho avun antajana sekä työtä tarjoaville että työtä hakeville on Varsinais-Suomen työ- ja elinkeinotoimisto.
– Jos on tarjolla työtä, niin työnantaja vinkkaa siitä TE-toimistolle. Työnantaja lähettää postia osoitteeseen tyonantajapalvelut.varsinais-suomi@te-toimisto.fi. Sieltä yritysneuvojat ottavat kontaktin yrittäjään ja asia etenee, selvittää asiantuntija Tomi Puranen TE-toimistosta.
Someron vastaanottokeskuksesta on jonkin verran kyselty asiaa. He ovat ohjanneet kysyjät TE-toimistoon.
– Tässä vaiheessa meillä ei ole resursseja. Keskitymme nyt alussa olennaiseen eli perusturvan antamiseen pakolaisille. Kenties jatkossa voimme antaa tässäkin apuamme, kertoo Someron vastaanottokeskuksen johtaja Jussi Toopakka.
Kaupungin nettisivuilla on kysely Somerolla toimiville yrittäjille, missä he voivat kertoa halukkuudestaan työllistää tätä joukkoa. Sillä kartoitetaan muun muassa yritysten tarpeita ja mahdollisuuksia palkata vieraskielistä työvoimaa ja minkälaisia tehtäviä on tarjolla. Myös Somerolle saapuneiden pakolaisten tilannetta pyritään kartoittamaan.
Somerniemeläinen Pertti Kujala on ryhtynyt ajatuksista tekoihin. Hänellä on töissä kolme Ukrainasta sotaa paennutta.
Ukrainasta sotaa paenneet voivat tehdä Suomessa töitä rajoituksetta sen jälkeen, kun ovat hakeneet oleskelulupaa tilapäisen suojelun perusteella. Työnhakijaksi TE-toimistoon voi ilmoittautua vasta sen jälkeen, kun on saanut päätöksen oleskeluluvasta.
Työnhakijaksi ilmoittautuminen tapahtuu osoitteessa: https://bit.ly/3JLa4Hf. Siellä täytetään verkkolomake ja lähetetään se sähköisesti TE-toimistoon. Sen jälkeen TE-toimistosta otetaan yhteyttä. Työnhakijaksi ilmoittautumisen kautta työnantajat voivat löytää tekijän ja tekijä töitä.
Pertti Kujala rohkaisee työllistämään pakolaisia
Ukrainan sota on saanut Pertti Kujalan pohtimaan, millaista itse kullekin suomalaiselle olisi, jos joutuisi jättämään kotimaansa sodan takia. Mukana repussa olisi vaatetta, taskussa passi, rahapussi ja älypuhelin.
– Katto pään päällä ja vatsa täynnä ovat tärkeitä, mutta kyllä ihminen tarvitsee muutakin. Pitää olla jotain tekemistä, jotta aika kuluu ja saa rahaa elämiseen. Toimettomuus saa ongelmat kasaantumaan, mietti mies Kopilan kulmalta.
Kujala äkkäsi, että hän voisi työllistää pari ukrainalaista pakolaista. Kaikenlaista nurkkaa olisi korjattavana, jotka itseltä on jäänyt muiden töiden takia tekemättä, kuten kesämökin maalaamista, polttopuiden tekoa ja pihahommia.
Hän otti ensin yhteyttä Maahanmuuttovirastoon. Täsmällisemmät ja työsopimusten laatimiseen johtaneet neuvot hän onnistui saamaan Someron vastaanottokeskuksen toimistosta. Esimerkiksi sen, että hän ja työntekijä voivat tehdä kahdenvälisen työsopimuksen vapaasti keskenään ja että vähimmäispalkka on 8 euroa tunnilta.
Hän jätti toimistoon yhteystietonsa. Muutama henkilö otti yhteyttä, mutta ongelmaksi osoittautui, ettei tulevilla työntekijöillä ja Kujalalla ollut yhteistä kieltä. Kujala ei osaa ukrainaa eikä työtä halajavat muuta kuin ukrainaa.
– Syntyperäisten ukrainalaispakolaisten kanssa kommunikointi sujui ymmärrettävästi heidän älypuhelimiensa kautta, kun ensin itse puhuin heidän kännykkäänsä oman haluni palkata heidät töihin. Älypuhelimen sisältämä ohjelma käänsi puheeni heille puhelimen näytölle ukrainan kielelle tekstinä. Kerroin, mitä työtä ja missä olisi tarjolla, kuinka pitkään työt kestävät ja mitkä olisivat palkka- ja muut työehdot. Nämä tiedot teillä pitää vähintäänkin olla tiedossa ja annettavana, kun työtä olette tarjoamassa, joko suomalaisille virkailijoille tai suorana kontaktina älypuhelimen välityksellä pakolaisille, ohjeistaa Kujala.
Pertti Kujalan vastaanottokeskukseen antamiin yhteystietoihin tuli kontaktivastaus, kun Daniel Nwamara soitti ja kertoi englanniksi, että hänellä olisi kolme ystävää, jotka voisivat myös tulla töihin. Kujala ja nelikko sopivat tapaamisen.
– Minulle tärkeää on, että meillä on yhteinen kieli, jolla kommunikoida ja jolla kertoa, mitä pitää tehdä, antaa ohjeita ja jutella myös niitä näitä, toteaa Kujala.
Nelikko on tiivistynyt työtrioksi: 27-vuotias Daniel Nwamara, 24-vuotias Tajudeen Taiwo ja 20-vuotias Fatmed Turay. He ovat kaikki asuneet jo pitkään Kiovassa. He pakenivat Kiovan pommitusten alettua pois Ukrainasta.
Nwamara ja Taiwo ovat alunperin kotoisin Nigeriasta ja Turay Sierra Leonesta. Nwamara on asunut pisimpään Ukrainassa, 11 vuotta.
Nwamara sanoo olevansa ammatiltaan lääkäri, ja olleensa töissä nelisen vuotta kiovalaisessa sairaalassa. Turay kertoo opiskelleensa maalariksi ja työskennelleensä alalla. Turay opiskelee kaasu- ja öljyalan insinööriksi.
Muutaman työpäivän jälkeen Pertti Kujalalla ei ole moitteen sijaa työntekijöistään.
– Heillä on asenne kohdallaan. He ovat välittömiä ja nauravat paljon. Nämä muutamat päivät ovat olleet todella mahtavia. Hienoa, että olen tavannut heidät, kiittelee somerniemeläinen.
Kujalakin saa kiitosta.
– Pertti is funny, amazing and happy. Good boss. No problem, luettelevat alle kolmekymppiset eli ”Pertti on hauska, ihmeellinen ja iloinen. Hyvä pomo. Ei ongelmaa.”
Kolmikko sanoo, että mieluummin he tekevät töitä, kuin vaan oleilevat vastaanottokeskuksessa. Daniel Nwamara hankki edullisen auton, jotta he pääsevät liikkeelle. Hiukan häntä huolestuttaa bensiinin kova hinta.
Taiwo on harrastanut jalkapalloa, ja hän mielisi sitä pelaamaan. Kujala lupasi kysellä, pääsisikö Someron Voimaan mukaan. Nwamaran mieliharrastus on tietokonepelit, Turayn laulu ja tanssi.
Kujala arvelee, että hänellä on töitä kolmikolle pariksi, kolmeksi kuukaudeksi. Hän rohkaisee muitakin työllistämään pakolaisia.
– Rohkeasti vaan kohtaamaan ja tutustumaan pakolaisiin. Esimerkiksi nyt kesällä on kaikenlaista puutarhatyötä, nurmikon leikkuuta ja muuta, ja maatiloilla riittää varmasti tekemistä.
Hän uskoo, että joitakin uudet ihmiset, ulkomaalaiset ja tummaihoiset saattavat pelottaakin.
– Maailmankuva avartuu ja tieto lisääntyy, kun on ulkomaalaisten kanssa tekemisissä. Huomaa, että ihmisiähän me kaikki olemme. Kyllä sen tavatessa huomaa, synkkaako. Minä olen tyytyväinen, että tapasin nämä hienot ihmiset.
Daniel Nwamara ei halua palata Kiovaan.
– Olen ollut siellä jo monta vuotta, enkä koskaan ole tuntenut itseäni vapaaksi ja että minut olisi hyväksytty joukkoon sellaisena kuin olen.
Hänestä vapaus on ihmiselle ja kansalle tärkeintä.
Nwamara on edelleen Nigerian kansalainen. Oleskeluluvalle on annettu jatkoa yhdeksi vuodeksi kerrallaan. Elokuussa se on jälleen katkolla. Opiskelija Turaylla on neljän vuoden lupa. He ovat epätietoisia, miten lupien kanssa käy, kun he ovat Suomessa eivätkä Kiovassa.
Nwamara haluaa olla hetken rauhassa, katsoa, millaista Suomessa on, tehdä töitä ja sitten päättää, mihin tie vie.
Fatmed Turay voisi jäädä Somerolle.
– Täällä on hyvä; rauhallista ja parempi olla kuin koskaan Kiovassa.
– Moi. Kiitos, hymyilee Tajudeen Taiwo Somerolla oppimansa sanat ja pohtii, miten kummassa oppii vaikeaa suomen kieltä.