Luontevasti asiaan kuuluvien kakkukahvien lisäksi oli tarjolla elävää musiikkia. Raikkaan tuulahduksen nuorella äänellään, tanssimusiikin vanhoihin klassikoihin, antoi Ida Niemi , säestäjänään Simo Saarinen .
– Alun perin lähdin tilaamaan somerolaisten hyvin tuntemaa Tiisua eli Henrik Illikaista , mutta hänelle oli jo buukattu toinen keikka. Korvaamaan järjestyi hänen tyttöystävänsä Ida, jota Henrik lämpimästi suositteli, Anu-Miisa Forell kertoo.
Pari kertaa vuosien aikana Café Rose on ehtinyt laajentaa toimitilojaan, sillä suosio on vankka. Kävijöitä ja herkkusuita riittää ja erityisen paljon on mennyt kaupaksi korvapuusteja.
– Olen laskenut, että olen tehnyt niitä melkein miljoonan verran. Korvapuustit tulevat korvista, mutta edelleen ne maistuvat. Kelpaa syödä!
Aikaa on kulunut, mutta jo alussa oli ajatuksissa, että kahvilaa aletaan pitämään tosissaan. Yrittäjä kertoo muistavansa edelleen tallessa olevan ensimmäisen lehtijutun.
– Siinähän minä sanoin, että paikasta tulee eläkevirkani. Nopeasti on mennyt. Kävijöissä huomaa, miten sukupolvet alkavat vaihtua. Asiakkaiden lapset vuorostaan saapuvat tänne. Olen tehnyt juhliin rippikakkuja, ja nyt heidänkin lapsiaan on jo näkynyt täällä, liki miljoonan korvapuustin nainen nauraa.
Hän arvelee jatkavansa vielä ”noin viisi vuotta”. Kerran paikkaa on kysytty häneltä ostaa.
– Siitä on kulunut ehkä jotain 10 vuotta. Vastasin kohteliaaseen tiedusteluun kyllä varsin hämmästyneenä, että ’enhän minä ole vielä mihinkään lopettamassa’.
Tärkein ”resepti” kahvilan pyörittämisessä on kerrottavissa yhdellä sanalla.
– Se on pitkäjänteisyys!
Päivät alkavat aikaisin.
– Tarpeeksi pitkää päivää kun tekee, niin pärjää.