Jousiammunta aloitti tänä keväänä Someron Ampumaseuran uutena jaoksena. Alku on lupaavaa, sillä lajin tuloa paikkakunnalle oli viritelty kentän suunnalta jo valmiiksi.
Alussa on tarkoitus, että uusi harrastus Somerolla mahdollistetaan. Tilaa ja intoa on.
– Varmasti alkava kesä aika pitkälti näyttää, miltä uusi laji ja harrastajamäärät paikallisesti tulevat näyttämään, jousiammuntajaoksen vetäjä Antti Hurmerinta pohtii.
Kiinnostusta on jo useamman henkilön taholta.
Aloittamisen hinta alle 10 vuoden ikäisillä junioreilla on kohtuullisen matala, vaikka skaala kaiken kaikkiaan onkin iso. Lisäksi Someron Ampumaseura on jo hankkinut seurajousia ja muita tarvikkeita.
– Ostamalla hinnat ovat ehkä siinä parinsadan euron hintaluokassa perustarvikkeineen, ja siitä sitten ylöspäin.
Laji kehittää psyykkisiä ominaisuuksia, kuten ammuntakin.
– Varmasti keskittyminen on tärkeätä. Itselläkin, jolla taustaa on vielä huomattavan vähän, niin huomaa, että joskus on parempi päivä ja joskus huonompi. Niin se varmaan on lajissa kuin lajissa, Hurmerinta myöntää.
Alkuun on tarkoitus lähteä harjoittelemaan kerran viikossa. Hurmerinnan lisäksi vetäjiksi on lähtemässä muutama muukin aikuinen.
– Ennakkokysyntää lajia kohtaan on ollut, siksi tämä pitää polkaista niin sanotusti pystyyn. Tähän halutaan liittyä. Jousi- ja mahdollisesti ammunnan muutkin jaokset kiinnostavat. Meillä on mahdollisuudet ja radat, sisällä ja ulkona, seuran puheenjohtaja Matti Mako näkee.
myös metsästyksessä.
Jouset virittyvät Someron uuteen harrastukseen
Jousiammuntaa jos mitä voi kutsua ikiaikaiseksi lajiksi. Eikä se ole maailmasta poistunut. Jousiaseen käyttö metsästyksessä nykyisin jopa yleistyy.
Ei siis ole yllättävää, että jousiammunta aloittaa myös Someron Ampumaseurassa uutena jaoksena, nuorisotoimintoineen kaikkineen. Toiminnan aloitus oli luontevaa, sillä lajin tuloa oli viritelty kentän suunnalta jo valmiiksi.
Innokkaita harrastajia tuli mukaan erikseen kysymättä. Tällä hetkellä on kyse siitä, kuinka moni muu vielä lisää haluaa liittyä mukaan. Ampumaseuralla on puitteet ja laajentamismahdollisuudet Aholan ampumaradalla, missä jousiammunnasta saadaan kasvamaan vireä laji.
Jousiammuntajaoksen vetäjäksi lähti Antti Hurmerinta. Yhtenä syynä innokkuuteen oli oma jälkikasvu, joka kaipaa saada aloittaa mieluisia harrastuksia. Ensimmäiset mukaan lähtijät löytyivät kaveripiiristä.
Ensin uuden vetäjän piti tietysti itse ryhtyä harrastamaan.
– Oikeasti useampi vuosi sitten jousiammuntaa on tullut aloitettua, noin 2010 asti, mutta tosi pienellä harrastus on silti tähän mennessä ollut. Jälkikasvu oli se ’uusi kipinä’, mikä tarvittiin laajentamiseen, Antti Hurmerinta päättelee.
Hurmerinnan nuorempi poika, Atte, on isän kertoman mukaan sen verran nuori, että hänen kanssa mennään ”imukuppiosastolla”.
– Mutta tytär Alina on kahdeksanvuotias, jolla on nyt kova hinku päällä. Ajatus on, että saadaan kerättyä kokoon yksi nuorempi porukka, jolla aloitetaan. Saadaan enemmän tulosta, kuin vain omissa oloissa vääntämällä.
Taulunuoliin siirtymiseen tarvitaan Antti Hurmerinnan arvion mukaan ikää noin 6 vuotta. Silloin alkaa olla riittävästi pituutta, kuin myös enemmän koordinaatiokykyä.
”Kalusto kasvaa” ampujan mukana.
– Taljajousessa esimerkiksi vetopituus ja jousen jäykkyys kasvavat iän myötä.
Pienempää vetopituutta tarvitaan siis niin pitkään, kuin käsivarsiin ei vielä ole tullut pituutta.
Antti Hurmerinnalla on tietysti aikuisten jousi. Yhtenä mittarina siinä on paunamäärä. Vanha brittiläinen painoyksikkö pauna on 453,59237 grammaa.
– Arvot kulkevat isolla skaalalla, sanotaan ehkä 25–60 paunaa. Se on jousen vetovastus.
Mukaan keskusteluun liittyvä Kimmo Hovila haluaa myös tietää lisää. Hänen veljensä Jukka Hovila harrastaa Raumalla jousella ampumista.
– Hän metsästää jousella kauriita ja peuroja. Etenkin kaurismetsästystä harrastetaan hänen seurassaan paljon. Miten metsästyksessä tarvittava jousi poikkeaa näistä?, Kimmo Hovila kysyy.
– Olen sillä vähän testannut ampumista. Siinä on erikseen tukki, kuin kiväärissä, Hovila jatkaa.
Hurmerinta arvelee, että kyseessä olisi varsijousi. Tauluun ammunnassa käytetään enemmän vastakaarta, jonka päihin jänne on viritetty.
Lähellä Forssassa löytyy jo valmiiksi harrastajia. Yhteistyötä on tarkoitus aloitella.
– Ollaan jo sovittu, että käydään tutustumassa, kun tässä kelitkin jo sallii. Heillä lajille on ilmeisesti oma seuransa. Suomessa jousiammunnassa toimii myös erikseen keskusliitto, Jousiampujain liitto, joka on eri taho kuin Ampujainliitto ja Ampumaurheiluliitto.
Hurmerinta kertoo, että harrastajia löytyy erikseen sekä metsästykseen että tauluun ammunnassa. Myös talja-ammuntaa, vastakaarijousta tähtäimillä, vaistojousta, taikka aseita ilman tähtäintä olevia on olemassa.
– Ne hajottavat harrastajakuntaa laajalle. Ilmeisen suosittua tällä hetkellä on maasto-/riista-ammunta, jossa tavallaan simuloidaan metsästystä, erilaisilla etäisyyksillä ja erilaisiin tauluihin.
– Siinä ehkä etäisyyden arviointi on tavallaan isossa roolissa. Ja mitä voimakkaampi on jousi ja paunamäärä, sitä suorempi on nuolen lentorata. Mutta luultavasti teknisesti vaikeampi on ampua nätisti, ainakin jos mennään siellä omien voimien rajoilla.
Jousiaseen rakenteena on yleensä laminaatti, jossa käytetään puuta sekä lasikuitua, huipulla myös alumiinia ja hiilikuitua. Taljajousesta on helpompi tehdä tehokkaampi, kun taljasto keventää vetovastusta ja siis ampumista.
– Yleensä taljasto keventää loppupäässä vetovastusta, muistaakseni usein 60–80 prosenttia. Silloin myös tähtääminen on helpompaa, kun ei tarvitse pitää koko maksimivoimaansa tähtäystilanteessa, eli vireessä, Hurmerinta jatkaa.
On helppoa kuvitella, että taljajousi sopii metsästykseen vastakaarijousta paremmin, koska se lyhyempänä ei niin herkästi tartu oksiin ja risuihin.
Jousiammunnasta on vaikea keksiä rajoittavia tekijöitä. Se sopii lapsille, nuorille, aikuisille; ihan kaikille.
– Keskustelufoorumeilla on tullut vastaan esimerkiksi yli kuusikymppisinä aloittaneita. Ovat vain jostakin saaneet kipinän.
Jotkut hakevat jousiammunnasta lisähaastetta metsästykseen. Siinä joutuu pakottamaan itsensä lähemmäksi saaliseläintä kuin ruutiaseella. Metsästyksen luonne muuttuu ja riistan lähestymisestä tulee oma juttunsa.
Aholan radalle hankitaan taulujen taustoja ja telineitä.
– Kelien niin taas vaatiessa siirrytään sisähallitoimintaa Elixin hallille, jossa sijaitsee seuran ilma-aserata, Someron Ampumaseuran puheenjohtaja Matti Mako mainitsee.
Primitiivijousista taljajousiin
Jouset jaetaan nykyisin rakenteen mukaan pitkäjousiin, vastakaarijousiin, taljajousiin ja jalkajousiin eli varsijousiin. Jokaiseen perustyyppiin kuuluu useita erilaisia malleja ja muunnoksia.
Primitiivijouset ovat yksinkertaisia luonnonmateriaaleista valmistettuja perinteisen mallisia välineitä, jotka edustavat tunnettuja historiallisia kulttuureita. Taljajousi on uudenaikainen jousityyppi, jossa on apupyöriä, epäkeskoja ja apujänteitä, joilla jänteelle varastoidaan lisää heittovoimaa.
Nuolen osia ovat nuoliputki, insertit, sulat ja kärki. Nuolten rungot valmistetaan nykyisin hiilikuidusta, alumiinista, puusta, lasikuidusta tai ruostumattomasta teräksestä.
Jousen vetopituus eli mitta, jonka verran ampuja vetää nuolta vireeseen, riippuu ampujan koosta. Tavallinen vetopituus miesampujalle on 27–30 tuumaa, naisille ja junioreille usein vähemmän. Taljajousta vedetään yleensä 1–2 tuumaa enemmän kuin perinteistä vastakaari- tai pitkäjousta, sillä vetojäykkyys kasvaa voimakkaasti vedon loppuvaiheessa. Taljajousen vetopituutta voi yleensä säätää.
Suomessa jousiammuntaa voi harrastaa lähes 70 seurassa (vuonna 2008). Jousiammunnan opettelu vie paljon aikaa ja vaatii pitkäjänteisyyttä. Jousiammunta tarjoaa vastapainoa kiireiselle elämänrytmille, sillä siinä on pystyttävä keskittymään tilanteeseen ja kontrolloitava hermoja.
Tauluammunta on jousiammunnan pääkilpailumuoto. Ammuntamatka tähtäinjousella ammuttaessa on 70 metriä. Taulu on halkaisijaltaan 122 senttimetriä ja kympin halkaisija on 12 senttimetriä. Taljajousella, vaistojousella ja pitkäjousella ammutaan 50 metrin matkalta.
Jousiammuntaharrastusta suositellaan aloitettavaksi aikaisintaan kymmenvuotiaana, sillä vasta tuolloin katsotaan ampujalla olevan riittävästi keskittymiskykyä sekä voimaa jousen jännittämiseen. Ensimmäinen kilpailusarja on tarkoitettu 10–12-vuotiaille. Vanhimmat jousiammunnan harrastajat ovat Suomessa yli 70-vuotiaita.
Lähde: Jousiammuntaliitto ja Wikipedia