Key Ensemble tähtää ammattimaisuuteen

0
Key Ensemble esiintyi viikko sitten Someron kirkossa.

Teksti Olli Salomäenpää

Suomalaisella kuorokentällä reilut 15 vuotta vaikuttanut turkulainen kamarikuoro Key Ensemble on alusta alkaen tähdännyt kotimaisen kuorokentän huipulle ja siinä myös onnistunut. Lukuisat levytyksistä saadut palkinnot ja huomionosoitukset ovat yksi merkki toiminnan onnistuneesta tavoitteellisuudesta.

– Kun Radion kamarikuoro lakkautettiin vuonna 2005, nähtiin tarvetta ammattimaisesti toimivalle kuorolle. Tätä aukkoa lähdettiin kuoron ensimmäisen taiteellisen johtajan Ulf Långbackan johdolla täyttämään, kertoo Key Ensemblen toiminnanjohtaja basso Janne Merisaari.

– Suomalaisella kuorokentällä ei ole vieläkään lähes sellaista ammattimaisuutta, kuten lähiympäristössä on. Ruotsi, Viro, Saksa, Englanti; näissä maissa on ammattikuoroja, joiden merkitys on ymmärretty ja rahoitus on siten kunnossa. Ammattimaisuus tarkoittaa meille muun muassa sitä, että pystymme, kiitos rahoittajien, maksamaan produktiossa mukana oleville myös tuntipalkkaa.

Key Ensemble ei ole oikeastaan kuoro, vaan 50 hengen laulajayhteisö tai -pankki.

Kuorolla ei ole vakituista kokoonpanoa, lukuun ottamatta ydinporukkaa, vaan kuoron kokoonpano vaihtelee produktion mukaan 8–32 hengen välillä.

– Laulajamme ovat kaikki ammattikoulutuksen saaneita laulajia tai laulunopettajia tai hyvin vankan harrastustaustan omaavia. Toimintaperiaatteeseemme kuuluu, että olemme itse meitä kiinnostaviin laulajiin yhteydessä. Emme pidä julkisia pääsykokeita riveihimme.

Kuoro joutui alkuvuodesta luopumaan vakituisesta harjoitustilasta, joka on aiheuttanut pientä haastetta.

– Lisäksi haemme uutta taiteellista johtajaa, jota prosessia tämä Someron konserttikin on. Teemme eri johtajakandidaattien kanssa periodeja. Toivoaksemme ennen vuoden loppua voimme ilmoittaa uuden johtajan.

Konsertin pitäminen Somerolla oli monen asian summa. Visa Yrjölä on konsertoinut mieskuoro Eugan kanssa täällä useampaan otteeseen, joten paikka oli hänelle entuudestaan tuttu.

– Itselläni on tänne myös verenperintöä, koska äitini on Somerolta kotoisin ja olen viettänyt Ollilan kylässä paljon kesiä ja jouluja. Itsellänikin oli intressiä saada kuoro tänne konsertoimaan. Tunnen entuudestaan myös Someron kulttuurituottajan Liisa Mattilan. Näin palaset loksahtivat kohdalleen.

Kuoron toiminnanjohtaja Janne Merisaaren äiti on Somerolta kotoisin.

Osaamista huokuva kuoro

Kamarikuoron Key Ensemblen konserttia oli saapunut kuuntelemaan ilahduttavan runsaslukuinen yleisömäärä. Eivätkä turhaan. Kuoron konsertti oli vaikuttava osoitus kuoron ja kuorolaisten osaamisesta. Kun kaikki osaavat asiansa, vastuuta äänestä halutaan ja pystytään kantamaan. Se mahdollistaa pienehkölläkin porukalla vaativankin musiikin esittämisen.

Tässä konsertissa kuorossa oli 16 laulajaa, oletettavasti neljä per stemma (SATB). Stemman sisäiset jaot pienentäisivät äänen laulajamäärää tietenkin entisestään.

Koska kuoro toimii periodimaisesti, se saattaa aiheuttaa myös yhteissoinnillisia haasteita. Näistä haasteita olin havaitsevani konsertissa. Haasteita siinä mielessä, että alkuosa konserttia tuntui olevan enemmän yksittäisten laulajien yhteisesiintymistä, mutta konsertin loppua kohden, kuten kävi esimerkiksi Rafael Laethènin Keinu-kappaleen kohdalla, kuoron soundi mielestäni tuli yhtenäisemmäksi, laulajat tulivat enemmän niin sanotusti yhteen.

Mieleeni hiipi välillä, että kuoro ei ehkä aina tiennyt, että minkälainen sen pitäisi olla. Joku kappale olisi saattanut toimia pienemmälläkin porukalla, joissakin kappaleissa oltaisiin ehkä kaivattu vähän enemmänkin väkeä tuomaan lisää ”leveyttä” soundiin.

Kappaleista mainittakoon vielä Chen YI:n Kevätsade, joka onomatipoeettisine elementteineen oli onnistunut kokonaisuus. Alex Freemanin iso neliosainen teos Cathedral of Spring oli puolestaan vielä hieman raakile. Teoksesta selviydyttiin, kiitos osaavien laulajien, mutta teos ei vielä istunut kuorolle kunnolla.

Visa Yrjölän johtaminen oli varsin laajaa eikä tahtien ykkösen paikasta ollut epäselvyyttä. Jäin pohtimaan, tapahtuiko kappaleissa aina niin paljon, mitä johtamisen fyysisessä määrässä olisi voinut kuvitella.

Suomalaisella kuorokentällä on nykyisin hyviä kuoroja, erittäinkin hyviä kuoroja. Tästä Key Ensemble on hyvä osoitus. Murhe on siinä, että kuoroharrastus laajojen massojen harrastuksena on maassamme taaksejäänyttä elämää. Monet kuorot ovat joutuneet lakkauttamaan toimintansa, koska uusia laulajia ei vain saada mukaan. Vai onko kyse vain väliaikaisesta luovasta tuhosta, jonka jälkeen alkaa uusi aamunkoitto, se jää nähtäväksi.

Olli Salomäenpää