Mieheni on tiedon ammattilainen. Nyt kaipaan nopeaa kykyä jotta kirjoitukseni kulkisi.
Google on minulle huipennus. Käännän tiedostoja, jospa löytäisin avarat katseeni. Koodien kumulatiivisessa heitossa otan itseeni palon. Tiedostojen kantamat yhä katson ja paikkaan.
Olen läppärini taitteessa, olen eksynyt ja avoin. Mieheni kääntyy ja kaartuu minun sekaiseksi tunnelmointiin. Hänelle aukeavat pimeydet ja kirkkaat pölhyt. Miehelleni tietokone ei ole arvoitus. Kirjoitukset juoksevat minun mielestäni. Mieheni joutuu opastamaan lähtemiseni kasvavaa aikaa.
Suittava hermeneuttinen syö alkeellisten papereiden auvon tulva. Erityinen historia kirjoittamisen tulva.
Suunnittelemieni postikirjeinä lähtee minun toiveistani tällöin olen tuskallisen avara.
Nyt minulta lähtee viivan suorana sähköposti.
Minulla on kämmenteni aukoissa joskus tekstin avaus. Minulla on siipien voima. Vedän taktisen alkamisen runojeni lähdön.
Minä tiedän, että tietokoneen ylpeys merkitsee minulle pudotusta; kaikki pyörii tekstissä.
Olen luvannut tietokoneelleni teknillisin rakkauteni. Miten voinkaan supistua kokonaisen tiedostojen maailmaan. Tietokoneen häiriö imee minut kasvamaksi.
Mieleni hitaus onkin mieleni säädellyt ja luonut tekniikan avaruuteen. Mieheni kääntyy oheiseeni ja kärsivällisesti opastaa. Näin me yhdessä kasvamme ja rinnakkain solmimme koneiden valon. Työhuoneemme kuiskaa säännöllisesti useita koneitamme. Koneiden tärkeys huojahtaa keittiön taakse.
Yöt huojaavat ja ikkunoissa peilaavat näyttöjen piirustukset.
Minun odotukseni nostaa itsensä ja harjoitus on valmis. Kielimaailma on ihmeellinen ja toistansa minulle. Sormieni aukot kyntävät tiedon maailmaa kokonaan.
Olen ympäröinyt ja pyörtänyt tietojen auke, jonne vielä tulen palaamaan. Lihtien kautta minun mieleni kasvaa elämäkseni loppuvien osaksi.
Näyttöjen harmaudessa lyhdyt heijastuvat. Taivutan kämmenteni otteet ja luon oman todellisuuteni.
Laila Nielsen
filosofian maisteri
vapaa ajattelija