Kiiruun koulun 9.-luokkalaisten draamaryhmä valmisteli vuoden päättötyönään Punahilkka-näytelmän esitettäväksi Tuulihatun päiväkodissa. Näytöksiä oli viisi.
Päiväkotien lapsille oli tehty osallistavaa teatteria oleva näytelmä. Näytöksen aikana lapset keräsivät Punahilkan koriin Lempeän haltijan pyynnöstä suurella innolla kukkia, joita tämä sai viedä isoäidilleen. Ja he keräsivät kiviä, joilla sitten peiteltiin iso ja paha susi.
Joka kerta lapset palasivat kiltisti paikoilleen. Ei syntynyt etukäteen pelättyä kaaosta ja hulabaloota.
Lapset myös häätivät käsillään kimalaisia loitommalle ja esittivät kukkaniityn perhosia. Melkein puolituntinen näytelmä ei ollut liian pitkä. Kaikkien kärsivällisyys piti.
Klassikkosadun juonenkäänteet herättivät lapsissa tunteita. Itkuiltakaan ei vältytty, kun ilkeä susi söi ensin isoäidin ja sen jälkeen Punahilkan. Onneksi onnellinen loppu pelasti tilanteen. Grimmin veljesten versiossa oli perinteinen sadun lopetus: paha sai palkkansa.
Idea osallistavan näytelmän tekemisestä tuli lempeää haltijaa esittäneeltä Peppi Peltovaolta, että otettaisiin lapset mukaan. Vain se oli hänen mukaansa vaikeaa osallistamisessa, ettei etukäteen tiennyt, kuinka paljon kukkia ja kiviä pitää päiväkotiryhmille tehdä.
– Oli ihanaa, kun lapset lähtivät niin reippaasti mukaan. Osallistaminen oli nyt uusi asia meille, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, draamaopettaja Helena Jalo kertoo.
Hän oli itsekin mukana näytelmässä, oppilaidensa pyynnöstä isoäitinä. Debyyttirooli sujui ja hauskuutti Jaloa itseäänkin.
Näyttelijöitä oli mukana kuusi ja taustajoukoissa kaksi lavastajaa ja ääniteknikko. Näytelmää valmisteltiin tiiviisti puolitoista kuukautta, ja lopputulos oli oppilaiden mieleen.
Näytelmän jälkeen lapset pääsivät halaamaan hahmoja, ja varsinkin susi oli ehkä yllättäenkin suuressa suosiossa. Ei se susi niin pelottava loppujen lopuksi ollutkaan!