Iso-Valkeen kierros
Tuli kierrettyä Iso-Valkeen luontopolku. Reitti oli oikein hieno ja upeat maisemat kirkasvetisen järven varressa. Viitoitus paikan päälle oli kyllä aika puutteellinen. Samoin tie oli varsin kuoppainen ja huonossa kunnossa.
Reitin varressa olevat laavut ja nuotiopaikat olivat hyvässä kunnossa ja kuivia puita riittävästi. Ikävänä puolena valitettavasti laavuihin kirjaillut töherrykset ja tyhjät juomatölkit, jotka oli jätetty laavulle.
Reitin pituudeksi oli ilmoitettu 3 kilometriä, mutta todellisuudessa pituudeksi mittari näytti 4,5 kilometriä. Reitillä liikkuminen oli myös varsin haasteellista. Välillä oli varsin jyrkkiä ja sivukaltevia kohtia, joissa sai olla kyllä tarkkana, että ei putoa polulta alas. Välillä taas kosteita kohtia, joihin olisi kaivannut pitkospuita.
Toivottavasti Someron kaupunki laittaisi nämä asiat kuntoon. Olisi kyllä kiva mennä kiertämään reitti uudestaankin.
Retkeilijä
Vastausta edelliseen:
Nuotiopaikoille viedään polttopuita ja katsotaan samalla paikan yleinen tila, mutta säännöllistä viikoittaista, kuukausittaista polkujen kunnostusta ja korjaamista kaupunki ei tee.
Iso-Valkeen luontopolku on pidentynyt ja tullut hieman huonokulkuisemmaksi alkuperäisestä, sillä nykyään kierrettävänä on mökkitontti.
Viikon päästä luontopolkuja ruvetaan käymään läpi. Viitoituksen ja reittien tarkastelun suorittaa Suomen Maastotieto Oy/ Jarmo Rinkinen. Tarkastellaan, mitä olisi petrattavaa ja päivitettävää, esimerkiksi viitoituksissa.
Luontopolut ovat luontopolkuja, ja niissä kuljetaan luonnon ehdoilla. Kulkureitit myötäilevät maastoa ja niissä on sivukalteviakin kohtia. Kulkijan on syytä valita itselleen, kunnolleen ja tasapainolleen sopivin ja mielekkäin vaihtoehto. Someron luontopoluista Hovimäen ja Esakallion välillä kulkeva reitti lienee tasaisin.
Jyrki Rinta-Paavola, kaupungin maanrakennusmestari
Kuningatar Elisabet II:lle
Korkea povi, suora ryhti,
tiarat täynnä helmikyyneleitä.
Olet valtio valtiossa.
Vilkutin sinulle, kun hovisaattueesi ajoi ohitseni
Skotlannin nummilla,
mutta toisen käteni puristin nyrkkiin
Irlannin vuoksi,
Irlannin puolesta.
Maasi kiittää ja kumartaa.
Me täällä
ihailemme sitkeyttäsi,
joka on kuin valkoinen kanerva
Balmoralin liepeillä,
velvollisuudentuntoasi,
joka ei palanut Windsorin linnan myötä.
Diana, Sarah, Harry,
nuo villikot lähtivät,
mutta sinä jäit vartioon
ja heräät aamulla
säkkipillien soittoon.
Eija Komu