Monen merkkipäivän mies

0
Samuli Koskinen on monet Suomenlahden myrskyt kokenut meloja ja purjehtija.

Teksti Alma Kärkkäinen

Nelikymppisenä Somerolle muuttanut Samuli Koskinen juhlii toukokuussa sekä 50-vuotissyntymäpäivää että 25-vuotishääpäivää. Kun on täysi vuosikymmen takana somerolaisena, päivänsankari kehuu kaupunkia ”reippaaksi ja yrittäjähenkiseksi paikkakunnaksi”.
Samuli Koskinen on viihtynyt perheensä kanssa Somerolla pian jo 11 vuotta.
– Koti Somerolta löytyi muutaman vuoden etsimisen jälkeen. Kävimme katsomassa useita taloja. Nykyisen kotitalomme esittelyssä omistaja kertoi heti kaikki talon viat. Rehellinen myyjä, mietimme vaimoni Saaran kanssa. Kun muutenkin talossa asiat olivat kohdillaan, päätös oli pian sinetöity. Teimme kaupat, ja muutimme Somerolle kesäkuussa 2011, muistelee Samuli Koskinen.
Tyytyväinen somerolainen miettii elämänsä käännekohtia, joita on viiteen vuosikymmeneen mahtunut monia. Mullistavin käänne ajoittuu nuoruuteen.
– Synnyin varsin tavalliseen perheeseen, johon kuului lisäkseni vanhemmat, kaksi isosiskoa ja isoveli. Lapsuuteni asuin Espoossa. Urheilu oli minulle tärkein asia, harrastin muun muassa jalkapalloa FC Hongassa, jossa pelasimme junioreissa SM-tasolla mitaleille asti. B-junnuissa voitimme myös aikanaan junioreiden silloisen kansainvälisesti suurimman turnauksen, Helsinki Cupin.
– Yläkouluiässä muutimme toiseen kaupunginosaan, ja jouduin vaihtamaan koulua. Kaveripiiri vaihtui, ja se osui herkkään aikaan. En ihan heti sopeutunutkaan tuohon muutokseen. Aloin viihtyä enemmän itsekseni ja mietin suurempia ihmisyyteen ja elämään liittyviä kysymyksiä: Kuka oikeastaan olen? Minne olen menossa? Mitä varten elän?
– En löytänyt riittäviä vastauksia miltään suunnalta. Syvälliset pohdinnat, latteat perusvastaukset ja siitä seurannut toivoton näköala veivät hiljalleen masennukseen ja lopulta itsetuhoisiin ajatuksiin. Lukion toisella luokalla masennus oli lähes huomaamatta edennyt sellaiseen vaiheeseen, että en nähnyt enää muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa elämäni.

Suurin elämänmuutos

Samuli Koskinen kertoo tutkineensa masennuksensa aikana tieteen, filosofian ja eri uskontojen tarjoamia vastauksia elämän peruskysymyksiin. Mikään niistä ei tuntunut tyydyttävältä, ja ahdistus syveni.
– Eräänä syksyisenä päivänä päätin, että annan ”jumalalle” tai jollekin korkeammalle mahdollisuuden auttaa minua. Päätin, että seuraavana yönä sitten rukoilen ja pyydän tätä jumalaa ilmoittamaan itsestään, mitä tahansa. En oikeastaan osannut rukoilla. Sanoin vain, että ”jos jumala olet olemassa, haluan tietää sen”. Minulle oli oikeastaan aivan sama, kuka tuo jumala olisi. En osannut pitää Raamatun Jumalaa tuolloin sen todellisempana kuin mitään muutakaan vaihtoehtoa. Johtopäätökseni oli, että jos kukaan ei vastaisi, minulla olisi enää jäljellä vain toteuttaa suunnitelmani elämäni lopettamiseksi.
– Raamatun Jumala kuuli rukoukseni. Sinä yönä Jeesus ilmestyi minulle todellisena, läsnä olevana persoonana kirkkaan valon täyttämässä näyssä. En ollut koskaan aiemmin kokenut mitään sellaista. Täydellinen rakkaus kohtasi minut henkilökohtaisesti.
– Ymmärsin heti, että tuon näyn Jeesus on todella Jumalan Poika. Tiesin myös, että vastaukset elämäni kysymyksiin löytyvät Raamatusta. Luen Raamattua edelleen päivittäin.

Nuoren miehen elämää

Elämä alkoi vähitellen tasoittua, rauha ja ilo palasivat nuoren miehen elämään. Tuore ylioppilas suuntasi armeijaan Mikkeliin Savon Prikaatiin vuonna 1991. Armeijan jälkeen hän lähti opiskelemaan kaupallista alaa.
Lapsuudessa syttynyt kipinä urheiluun paloi edelleen.
– Armeijan jälkeen melontaharrastus vei elämästäni muutaman vuoden lähes kokonaan. Harrastin meri- ja koskimelontaa ja toimin seura-aktiivina melontaseuran hallituksessa sekä melontakouluttajana.
Elämän virrassa on ollut vuoroin koskia, vuoroin tyynempää. Tyynen sataman reilu parikymppinen Samuli löysi seurakuntailloista, joissa oli Raamattuun ja Jeesukseen uskovia nuoria aikuisia. Siellä hän tapasi myös tulevan vaimonsa Saaran, ja he menivät naimisiin onnellisesti vapunpäivänä 1997.
Seurusteluaikaan mahtuu monta hauskaa sattumusta. Kerran hän osui paikalle kreivin aikaan seurakuntanuorten pesäpallopeliin ja pääsi ritarillisesti hoitamaan Saaran pelin tiimellyksessä nyrjähtäneen nilkan.
Samuli Koskinen kertoo hymyillen, että seurustelun alkamisajasta parilla taitaa olla edelleenkin hieman toisistaan eriävä käsitys. Samulin mielestä se nimittäin alkoi jo kauan ennen kuin yhteisesti asiasta sovittiin. Hän oli tosissaan liikkeellä jo ensitreffeistä alkaen.
– Vietimme juuri 25-vuotishääpäiväämme. Olen valtavan kiitollinen ihanasta ja uskollisesta vaimostani, jonka avulla minusta on tullut parempi aviomies ja isä.

Ruuhkavuosien aallokossa

Nuoripari asettui asumaan Espooseen ja myöhemmin Kirkkonummelle. Perhe kasvoi neljällä lapsella, joita Saara hoiti kotona.
Päivänsankari mainitsee termin ruuhkavuodet. Kun lasten syntymät ajoittuivat aikaan, jolloin perhe asui kerrostalokolmiossa ruuhka-Suomessa ja työelämässä oli vauhti päällä, on helppo uskoa termin pitävän paikkansa. Yksi aikuiselämän käännekohdista on ollut muutto Somerolle.
– Vaihdoin työpaikkaa julkiselta sektorilta mukavaan perheyhtiöön, jossa oli mahdollista tehdä etätöitä. Aloimme etsiä asumisvaihtoehtoja pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Hyvä ystäväperheemme oli muuttanut Somerolle muutamaa vuotta aikaisemmin. He kehuivat paikkakuntaa ja pyysivät käymään luonaan. Asuimme kesäisen viikon talonvahteina heidän kodissaan peltojen keskellä ja ihastuimme Someroon. Meille muodostui käsitys reippaasta, yrittäjähenkisestä paikkakunnasta, jossa on hyvät ja monipuoliset palvelut keskustaajamassa.
– Myös kiinteistöjen järkevä hintataso oli syy, miksi aloimme katsella taloja Somerolta. Etsintä jatkui muutaman vuoden ajan.
– Rukoilimme lastenkin kanssa uutta kotia ja kävimme katsomassa monia eri vaihtoehtoja, kunnes nykyisessä kodissamme natsasi oikeastaan kaikki kohdalleen. Yksi keskeinen asia meille oli myyjän rehti asenne.

Sydämeltään somerolainen

Koskisen perhe on kotiutunut Somerolle hyvin. Perheen lapset ja aikuisetkin ovat löytäneet mieleisiä harrastuksia muun muassa urheilun ja musiikin parista. Samuli Koskinen kehuu niin avuliaita naapureita, sitoutuneita valmentajia kuin osaavia opettajia.
– Kun muutimme Somerolle, olimme melko kokemattomia omakotitalon omistajia. Saimme kullanarvoista apua naapurista. Lämmin naapurisuhde on edelleen meille iso ilonaihe.
– Täkäläiset vanhemmat ovat mukana lasten ja nuorten harrastuksissa. Moni antaa todella paljon ajastaan hyvällä asenteella. Se on esikuvallista ja olemme siitä hyvin kiitollisia.
– Jo kolmas nuoremme on nyt Someron lukiossa, ja opetuksen taso on täällä aivan huippuluokkaa. Somerolla on rohkeasti uskottu tulevaan ja satsattu muiden muassa koulutiloihin ja harrastuspaikkoihin.
– Nämä reilu kymmenen vuotta Somerolla ovat hyvin lunastaneet odotuksemme lapsiperheelle sopivasta paikasta elää ja kasvaa.
Koskiset ovat tykästyneet Someron ja lähiseutujen ulkoilumaastoihin. Häntälän notkoille, Iso-Valkeelle ja Torronsuolle he suuntaavatkin mielellään retkeilemään ja lenkkeilemään. Perheen miehet ovat tyytyväisiä myös uuteen frisbeegolf-rataan ja kuntoportaisiin, jotka paikkakunnalle on rakennettu.
Koskinen kokee itsensä ”sydämeltään somerolaiseksi” ja haluaa olla omalla panoksellaan rakentamassa Someron tulevaisuutta.
– Näen tulevaisuuden hyvänä, mutta en usko, että se tulee automaattisesti. Olemme nyt monen suuren asian äärellä. Tulevaisuutemme niin yksilöinä, yhteisönä kuin kansakuntanakin riippuu valinnoistamme.
– Raamatun sanoma ja arvopohja on kantanut minua yli 30 vuotta ja kantaa tästä eteenpäinkin. Sille on perustettu myös suomalainen onnellisuus ja vauraus. Haluan olla rakentamassa perheeni, Someron ja koko maamme tulevaisuutta Jumalan Sanan varaan.

Samuli Koskinen

– lähtöisin Espoosta
– taloushallinnon tradenomi
– asunut Somerolla pian 11 vuotta
– perheeseen kuuluu vaimo ja neljä lasta
– harrastaa nykyisin musiikkia, retkeilyä ja triathlonia
– viettää 50-syntymäpäiviään perhepiirissä

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän