Musiikkia kuplan ulkopuolelta

0
Markus Virtanen

Välillä on hyvä kurkistaa naapuritontille. Musiikkitoimittajana ja säveltäjänä olen tottunut askartelemaan sellaisen musiikin parissa, jota useimmiten kutsutaan klassiseksi, oman aikamme musiikiksi tai nykymusiikiksi. Viimeviikkoina olen kuitenkin tutustunut itselleni täysin vieraaseen genreen, musikaaleihin.
Monet alan klassikot ovat toki minulle päällisin puolin tuttuja televisiosta tai vaikkapa Somerniemen musiikkiteatterista, jonka Sound of Music -esitys vuosien takaa on vielä yllättävänkin hyvin muistissani. Musikaaligenre on kuitenkin paljon muutakin ja varsinkin 2000-luvun teosten kohdalla sivistyksessäni on ollut pelkkiä tyhjiä valkoisia sivua.
Osaamisvajetta paikatakseni olen kevään ajan tehnyt radio-ohjelmasarjaa, jossa tapaan joukon suomalaisia musikaalialan taitajia. Joukossa on niin näyttelijää, ohjaajaa, äänisuunnittelijaa kuin säveltäjäkääkin. Yksi kohtaamistani ihmisistä oli Somerolta kotoisin oleva Niina Alitalo, joka nykyään työskentelee musiikin ja laulun yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa. Alitalon mukana pääsin tutustumaan siihen miten laulua ja musiikkia opetetaan näyttelijäopiskelijoille ja millaisissa tiloissa tulevaisuuden tähtiä Tampereella tehdään.
Toinen mieleenpainuva haastattelu toteutui Helsingin ruotsalaisessa teatterissa, jossa pääsin katsomaan Maija Poppanen -musikaalia ruotsiksi esitettynä aidon musikaalifanin seurassa. Sain ensi käden tietoa ja näkökulmia siihen, millaisiin asioihin esityksessä minun kannattaa kiinnittää huomiota ja miten asennoitua klassikkoteokseen.
Monet tapaamistani haastateltavista olivat freelancereita, joiden leipä on loputtomina murusina ympäri Suomea. Yleisön kokemien elämysten ja suurten spektaakkelien kääntöpuolena onkin freelancerien minuuttiaikatauluja, matkalaukkuelämää ja yhä uusia koelaulutilaisuuksia, joissa näyttelijä kilpailee alan harvoista töistä tuttujen kollegoiden kanssa.
Niin kuin eräs haastateltavani totesi, freelance-musikaalinäyttelijä on aina vain yhtä hyvä kuin hänen viimeisin esityksensä. Se on yksilön kannalta rankkaa, mutta musiikkiteatterin ystävälle se tietysti merkitsee sitä, että hän pääsee näkemään lavalla motivoituneita ja ammattitaitoaan kehittäviä musikaalinäyttelijöitä.
Matka oman kuplani ulkopuolelle onkin opettanut minulle paljon paitsi itse musikaaligenrestä, myös nykytyöelämän yleisistä lainalaisuuksista: alalla kuin alalla vakituisia työpaikkoja on vähän, ja enää ei riitä se, että on työssään perushyvä. Nykyään jokaisen pitäisi olla vähän parempi kuin muut. Musikaalin satumaailmassa sekin ehkä voisi onnistua.

Markus Virtanen
säveltäjä