Lähes kaikki ihmiseen liittyvä on sidottu älypuhelimeen ja pankkikorttiin. Huomasin tämän, kun menetin kummatkin.
Pankkikortti hukkui ensimmäisenä. Uuden saamiseksi piti odottaa vähintään kaksi viikkoa, että kortti ja koodi saapuu postitse kotiin eri kuorissa. Näiden kahden viikon aikana piti tulla toimeen käteisellä.
Käteisen hankkiminen ilman pankkikorttia oli yllättävän hankalaa. Pankkien kassapalvelut ovat avoinna todella rajallisen ajan.
Kotikaupungissani kassapalvelut pitää hoitaa kello 12 mennessä, joka on haastava temppu tuolloin työskentelevälle. Ajokortti ei kelpaa enää henkilötodistukseksi.
Jouduin tonkimaan pölyisimmät nurkat, jotta löysin passin.
Torstaina minulla sattui onneksi olemaan vapaapäivä. Marssin itsevarmana pankkiin passin kera.
”Kassapalvelut on auki tiistaisin ja perjantaisin!”, minulle kerrottiin. ”Mitä?”, vastasin pöyristyneenä. ”Hyvinkäällä on kassapalvelut vielä!”, virkailija rauhoitteli. ”Meneekö nekin kello 12 kiinni?”, vastasin epäluuloisena. Virkailija nyökytteli. Katsoin kelloa todeten: ”En ehdi!”
Vantaalla, jonne en myöskään olisi ehtinyt, olisi ollut pankki, jonka kassapalvelut ovat kello 16:een asti auki. Onneksi sain kaverini nostamaan mulle käteistä.
Pystyin vasta viikkoa myöhemmin torstaina käymään pankissa kassapalveluiden aukioloaikojen puitteissa. Kuulit oikein. Ehdin torstaina, en tiistaina, enkä perjantaina. En ehtinyt myöskään ennen kello 12 Hyvinkäälle. Minun täytyi mennä Vantaalle.
Varmistin puhelimesta, että paikka oli auki. Perillä löysin oven, jossa oli lappu: ”Ovi kassapalveluihin ja henkilöasiakkaille talon toisella puolella”. Juoksin toiselle puolelle päätäni puistellen. Saavuin oikealle ovelle ja vedin. Ovi ei auennut. ”Ei voi olla totta?”, karjaisin.
Jatkoin kiskomista kunnes huomasin lapun: Olemme kiirastorstaina suljettu. ”Eikö tästä olisi voinut netissä ilmoittaa?”, kirosin.
En onnistunut nostamaan käteistä pankista ennen kuin sain uuden kortin postissa. Sinnittelin kaksi viikkoa tuttavieni nostamilla rahoilla. Uusi kortti oli viimein tullut. Enää oli vain yksi ongelma. Uutta tunnuslukua ei ollut tullut. Yleensä tunnusluku toimitetaan ensin.
En pystynyt ostamaan kassalta enkä nostamaan pankkiautomaatista käteistä ilman tunnuslukua.
Soitin pankkiin ja he olivat hämillään. ”Kyllä sinulla pitäisi olla tunnusluku tullut”. Eipä ollut.
Toivoin, että he voisivat jotenkin kertoa sen puhelimessa tai jotenkin muuta kautta aktivoida korttini. Vastaus oli kielteinen. Ainoa vaihtoehto oli odottaa uutta kirjettä. Lähetysaika oli arviolta viisi arkipäivää.
En voinut muuta kuin huutaa: ”Kylläpä on vaikeeta!”
Onneksi tunnusluku saapui jo kolmen arkipäivän aikana. Iloa kesti valitettavan lyhyen aikaa, sillä kännykkäni hajosi. En uskonut tällä olevan kummempia vaikutuksia, kunhan ostan vain uuden.
Huomasin, että monet puhelinpalvelut vaativat verkkopankissa tunnistautumista. Valitettavasti olin hoitanut tunnistautumisen vanhemman puhelimeni mobiiliavaimella, enkä muistanut alkuperäistä salasanaani.
Uuden salasanan hankkiminen ei onnistunut puhelimitse, vaan se piti hoitaa jälleen passin kera konttorilla. Menin kassapalveluiden ollessa auki ennen kello 12. ”Sori, kassapalvelut eivät hoida tätä asiaa!”, minulle todettiin ja ohjeistettiin toisessa rakennuksessa olleeseen pisteeseen. Askelsin sinne turhautuneena.
Kireä kassavirkailija kysyi, miten voi olla avuksi. Kerroin tarvitsevani uutta salasanaa. ”Onko sulla siitä kokemusta?”, hän tenttasi tiukasti. Epäröin ja vastasin kieltävästi. Hän jatkoi tiukkana: ”Sitten sun pitää tulla ajanvarauksella!”.
Tässä vaiheessa menetin malttini. ”Puhelimessa neuvottiin tulemaan konttorille ja että asian pitäisi hoitua! Ei kerrottu mistään ajanvarauksesta! Olen uusinut salasanoja ennenkin netissä. Poikkeaako tämä niistä?”, ärjyin.
Hän ojensi vuorolapun 205. Katsoin taulua, jossa luki 204. Huokaisin. Huokaisin turhaan. Vasta 40 minuutin päästä kuului ”205!” ja pääsin sisään. En voinut kuin kauhistella, miten vanhukset tulevat toimeen näiden palveluiden parissa.
Henrik Illikainen
muusikko