Pihlajakylän rivitalojen sekä Tervaskannon ja Mäntykodin asukkaat kokoontuivat perjantaina ulos yhteiseen nostalgiapäivään.
Ohjelmaan oli etukäteen merkitty jutustelua, makkaransyöntiä ja Monokkaan tanssia. Ja jos ilma olisi kaunis, paikalle tulisi ihasteltavaksi vanhoja autoja. Siinä tapauksessa, että olisi tullut vettä, tapahtuma olisi siirtynyt ”tulevaisuuteen”.
Ilmat suosivat ja vanhoja autoja kaarsi pihamaalle. Tällaisia aarteita löytyy Somerolta yllättävän paljon. Puhumattakaan siitä, että paljon näitä on vielä talleissakin.
Ikääntyneiden ulkoilupäivän oli kehitellyt Pihlajakylän hanketyöntekijä Tommi Palomäki. Omasta takaa hänellä oli tuoda näytille paloautonpunainen Fiat 600, plus bonuksena vanha ”pappatunturinsa”. Fysioterapeutin osaamisellaan hän veti pääosin pyörätuoleilla paikalle saapuneelle väelle myös sopivan alkujumpan.
Lauri Mäkinen ajoi paikalle vuosimallin 1928 Pontiacilla. Tekniset tiedot tulivat vieressä kuunteleville kuin auton hattuhyllyltä. Ja perustiedot oli nopeasti lueteltu.
– Moottorin tilavuus 3,1 litraa, kolmevaihteinen ja pakki, hän naurahtaa.
Tällaisten ”hoppamallia” olevien autojen todettiin yleensä olevan kaksivärisiä, niin kuin tämäkin oli sinimusta.
– Ostin tämän aikoinaan Turun suunnasta ja sen kori oli laitettu. Mutta mikään paikka ei oikein toiminut, kun kaveri oli lentäjä. Oli tuolla taivaalla vaan, ei hän autoista mitään ymmärtänyt, Mäkinen selitti pyörätuolissa oleville kuulijoilleen.
Koeajossa kori oli heittänyt ja nesteet tulivat kannen välistä.
– Mutta ne viat on helpompi korjata, kuin ruveta tekemään uutta koria.
Jorma Kantola arvioi auton olevan hienossa kunnossa. Hän ihaili sitä selkeästi.
Vastaavanlaisia peltikorisia kavereita autovanhuksella on lisää lämpimässä tallissaan, siellä se saa olla talvet kuin karhu pesässään.
”Hevosnaiseksi” itsensä nauraen esitellyt Gina ”Regina” Malm-Niinimäki kehui hänkin pitävänsä autoista.
