Joensuuntien varsi sai uuden taideteoksen ja maamerkin. Taiteilija Kaija Aarikan alunperin vuonna 1973 suunnittelema Pässi koki tulemisensa Pauliina Aarikan viitoittamana uusintateoksena.
Pässi oli rakas aihe Kaija Aarikalle ja sitä se on myös hänen lapsilleen. Se on suomalaisen sisukkuuden symboli ja klassikko. Pauliina Aarikka näkee sen soveltuvan hyvin somerolaisuuteen.
Aiemmin vanerista valmistettuna Pässi-veistos laidunsi pellolla Hovilan kartanon Aarikka-näyttelyn yhteydessä, kun se syntymässään oli ollut männystä tehty puuveistos. Aholan edustalla se on Cor-Ten -teräksestä. Raaka-aineen luonnollisen näköinen patinapinta kehittyy ajan myötä, se ruostuu, antaen tuotteelle yksilöllisen ilmeen.
Teoksen valmisti I-Metalli Somerolla, jonka yrittäjä Miikka Mäkitalo halusi lahjoittaa sen kaupungille. Pauliina Aarikka teki luonnoksen, jonka Mäkitalo piirsi tietokoneella toteutuskelpoiseen muotoon. Suunnittelu oli heidän kahden yhteistyötä, myöhemmin jalustaan tulee vielä laatta, jossa siitä kerrotaan tiedot.
Pässin karvan pyörteilevät kiharat on saatu polttoleikkaamalla. Se seisoo luonnonkiven päällä.
– Kaija itse on kertonut pässin synnystä, kuinka hän hoiti jo pienenä maatilan eläimiä Jurvalassa ja tykkäsi erityisesti lampaiden hoitamisesta. Puusepänverstaassaan hän sittemmin vuosien ajan mietti, miten hän saisi toteutettua lampaan puusta niin, että se näyttäisi villavalta, Pauliina Aarikka kertoo.
Aarikka keksi mäntyiset puupallot, ja sarvinensa lampaasta tuli pässi. Siitä se lähti monistumaan erilaisiksi tuotteiksi. Nyt pässi on kunnianosoitus täkäläiselle maatalouskulttuurille.
– Kaijalle maanviljelys oli tosi tärkeä perinne, ja kaikki se kulttuuri siellä Somerolla. Hän todella rakasti Someroa, vaikka muuttikin opiskelemaan Helsinkiin.
– Toivon, että pässistä tulisi katseenvangitsija, minkä vierellä ihmiset varmaankin voisivat ottaa selfieitä . Että matkalaiset innostuisivat siitä, että se toisi lisää näkyvyyttä Kulttuurigallerialle, Pauliina Aarikka luotsaa.
Pässin lopullinen sijoituspaikka ei ehkä vielä ole hakattu kiveen. Visuaalisesti se ei keskellä seinustaa, toisen muistomerkin vierellä, ole parhain. Someron Kulttuuri haluaa kulttuurituottaja Liisa Mattilan mukaan käydä kaupungin kanssa keskusteluja siitä, missä kohtaa olisi paras paikka.
