Teksti ja kuvat Olli Salomäenpää
vanha autokorjaajien anekdootti kertoo, että Luukas oli hyvä evankelista, mutta sähkötarvikkeiden valmistajana aika surkea. Näin oli myös Raamatun kylväjä, joka viskasi viljan siemeniä mitä kummallisimpiin paikkoihin, kuten kalliolle, tien viereen ja rikkaruohojen joukkoon. Aika surkea maanviljelijä. Sadon saaminen näistä paikoista melko toivotonta, jos ei suorastaan mahdotonta.
Tätä kylväjän kummallista toimintaa palautti pastori Lilli-irmeli Hintsa mieliin kylvön siunaamisessa Juha ja Kaisa Vasama-Kakon tiluksilla. Hyvä maanviljelijä ei haaskaa siementä tyhmiin kohteisiin. Päinvastoin, hän haluaa kaikin voimin varmistaa, että oikeanlainen siemen kylvetään oikeanlaiseen, sille hyvään maahan. Ja maaperästä halutaan pitää hyvä huoli, sillä epävarmuustekijöitä on maanviljelyssä riittävästi muutenkin. Pyritään siis vaikuttamaan siihen mihin pystytään.
Tosiasiahan on, että Raamattua ei kannata käyttää viljelysoppaana, vaan tässäkin oli kyse vertauksesta ja Jumalan runsaasta sekä avokätisestä toiminnasta. Jumalan hyvyyttä ja rakkautta levitetään sinnekin, missä sille ei näyttäisi olevan otollista maaperää, koska asioista ei koskaan voi olla täysin varma. Ihmeitäkin voi tapahtua. Kuten ehkä kävi sille kuuluisalle yksinäiselle saarnipuulle syrjäisellä luodolla.
Talvi on koetellut syysviljojen kylväjiä monessa kohtaa rankalla kädellä. Monin paikoin tehty työ on mennyt täysin hukkaan. Mutta kevätviljojen suhteen tilanne näyttää huomattavasti paljon valoisammalta. Vaikka pelloille päästiin normaaliin aikatauluun verrattuna myöhässä, niin lämpöä ja sadetta on saatu juurikin sopivasti. Nyt näyttää hyvältä ja ilmassa on paljon toivoa. Mutta jatkosta ei tiedä, asiat ovat niin sanotusti korkeammassa kädessä. Lopullinen varmuus asiaan saadaan elonkorjuun aikaan.
