Somerolla asuu nyt noin 270 pakolaista. Someron vastaanottokeskuksen, Kotokunta Oy:n johtajan Kaisa Orbinskin mukaan tilanne elää muutamilla henkilöillä koko ajan, sillä väkeä tulee ja menee.
Somerolla on niin sanottuja keskussijoittuneita pakolaisia, jotka asuvat hajasijoitusmallilla. Lisänä ovat yksityismajoittujat, jotka hekin kuuluvat keskuksen palveluiden piiriin.
Kotokunta ylläpitää vastaanottokeskuksia maahanmuuttoviraston toimeksiannosta, ja se vastaa myös Someron keskuksen toiminnasta.
Kansalaisuuksia täällä on muitakin kuin Ukrainan. Tämä on voinut joissain herättää hämmennystä, mutta Ukrainasta on tullut tänne myös joitakin opiskelijoita sekä työssäkäyviä ihmisiä, jotka ulkoisesti saattavat poiketa muista. Kotokunnan majoittujat Somerolla ovat silti kaikki Ukrainasta.
On pitänyt tottua täysin uuteen
Perusturvajohtaja Marjaana Sorokinin työhuoneeseen on saapunut keskustelemaan Ukrainan pakolaisia auttava Minna Marttinen. Kysymyksiin on vastaamassa myös johtava sosiaalityöntekijä Maija Mero.
Arkeen liittyviä tarpeita pakolaisilla on pitkään tulonsa jälkeen. Asunnoissa on ollut Kotokunnan kautta tullut välttämätön, mutta uuden kodin muodostumiseen tarvitaan enemmän.
Minna Marttinen listaa ensimmäisenä tarpeen ruokaan, johon myös vastaanottoraha on tarkoitettu. On myös tarvittu uunivuokia, lisäkuppeja, kynsisaksia, vessaharjoja, vaihtovaatteita alusvaatteista lähtien – vaikka mitä.
– Heillä on ollut reppu tai ehkä yksi matkalaukku mukanaan. Moni on kävellyt rajalle useita vuorokausia, kun autojonot eivät liikkuneet. Kaikki muu välttämättömän lisäksi täällä on perustunut vapaaehtoisapuun, tai siihen pieneen vastaanottorahaan. On hyvin vähäistä, mitä he itse ovat pystyneet hankkimaan, Marttinen arvioi.
Apua pakolaiset ovat saaneet Ecotekolasta ja lahjoituksina. Moni on ollut Ukrainassa keski-/hyvätuloinen, eivätkä ole tottuneet olemaan ihan pienellä. Nyt on jouduttu miettimään makaronipussin ja vaihtoalushousujen välillä.
– On eroa heihin, jotka Suomessa ovat jo pitkään joutuneet olemaan pienellä. On vaikea lähteä venyttämään penniä, kun valmiina ei ole mitään.
Ihmisten tarpeet ovat erilaisia
Pakolaiset ovat saaneet ruokaa oman hankintansa lisäksi vapaaehtoisapuna yksityisiltä, somerolaisilta yrityksiltä ja muutamilta muualta, Svenssonilta ja Helluntaiseurakunnalta.
Minna Marttinen muistuttaa, että raha alle 18-vuotiaille on pienempi, mutta toisaalta nuori teinipoika syö melkein kattilallisen perunoita kerralla. Tai vauvalle tuleva noin 200 euron apu voi mennä kaikki korvikemaitoon. Tarpeet vaihtelevat.
Hän on kiitollinen siitä, miten nopeasti lahjoitusruoka lähti liikkeelle. Mutta voi olla myös hamstrausta tai eteenpäin myymistä. Jos väärää käytöstä on esimerkiksi 2,2 prosentilla pakolaisista, se tarkoittaa jo kuutta ihmistä. Silloin ongelma jo näkyy.
– Meidän omat somerolaiset vähävaraisemme ovat huonossa asemassa myös. Haluan aina korostaa yhdenvertaisuutta, mutta onhan toimeentulotuki heillä suurempi. Kaikki kohtaavat ruuan kallistumisen ja koulujen loppumisen jälkeen loppuu kouluruokailun osuus pöydästä.
Pohdittavana puistoruokailu
Marttinen pyytää Marjaana Sorokinia harkitsemaan esimerkiksi puistoruokailua.
Sorokin vetoaa yhdenvertaisuuteen. Pitää pystyä tarjoamaan kaikille. Marttinen huomauttaa, että juuri kaikille hän tarkoittaa. Somerolla on esimerkiksi vähätuloisia lapsiperheitä jo entuudestaan.
Marttinen ehdottaa, että ruokailumahdollisuus voitaisiin rajata esimerkiksi alle 16-vuotiaille.
– Eli vain lapsille, eivätkä kaikki tietenkään käy. Kesäajan kustannukseksi laskin noin 9 000 euroa, kun vertasin mitä asukaslukuun suhteutettuna Tuusulassa ja Espoossa oli mennyt vastaavaan, Marttinen ehdottaa edelleen.
Maija Mero katsoo tämän hieman hankalaksi toteuttaa. Jos halutaan täydentää vastaanottokeskuksen palveluita, on muitakin tapoja täydentää ravitsemusapua. Puistoruokailu vaatii työvoimaa sitä hoitamaan.
Sorokin on valmis miettimään asiaa.
– Näitä on pohdittava. Torstaille on sovittu yhteistapaaminen eri toimijoiden kanssa, että löydetään ymmärrystä kokonaistilanteesta, mikä se on. Vuoropuhelu ja keskustelu on tosi tärkeää.
Ketään ei jätetä pulaan
Kaupunki haluaa olla tukemassa ja auttamassa kotoutumista. Halua löytyy myös turvata mahdollisuus jopa myös elinikäiseen asumispaikkaan. Ketään ei aiota jättää heitteille eikä pulaan.
Mukana on monia eri toimijoita ja on myös toimittava lainsäädännön puitteissa. Sorokin myöntää tunnepuolenkin olevan mukana.
– Meidän on huolehdittava akuuteista terveyspalveluista ja sosiaalihuollon lakisääteisistä palveluista. Mutta hyvin vähän me tiedämme oikeastaan heistä asukkaista. On tervetullutta kuulla, miten asiat nähdään kentällä ja arjen työssä. Yhteistyötä meidän nimenomaan täytyy tiivistää, hän myötäilee.
Maija Mero kertoo, että sosiaalipuolella on kevään aikana useasti keskusteltu siitä, pitääkö olemassa olevia palveluita jollakin tapaa täydentää. On puhuttu siitä, miten apu kohdennetaan ja toteutetaan, että toiminta on vielä yhdenvertaista ja mahdollisimman moni siitä hyötyy.
Ukrainalaisia on ollut hyvin vähän sosiaali- tai terveyspuolen vastaanotoilla, koska vastaanottokeskuksen velvollisuus on järjestää nämä palvelut. Pakolaiset eivät samalla tavoin kuulu sosiaaliturvan piiriin kuin asukkaat.
Vain välttämätön isompi hätä tulee hoitaa kunnan velvoitteiden kautta. Näitä ovat esimerkiksi akuutit päivystysluontoiset terveyspulmat ja lastensuojelu.
Kaupunki vastaa myös suun terveydenhuollosta, äitiys- ja lastenneuvolapalveluista sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuollosta. Muu terveydenhuolto, esimerkiksi lääkitykset ja sairaanhoito, ovat vastaanottokeskuksen vastuulla.
Sorokin näkee, että asioiden informoinnissa on ollut alussa haasteita ja myös puutteita siinä, mikä on vastuujako. Ihmiset hänen mukaansa yleisesti eivät tiedä, että kaupungin rooli on lopulta hyvin pieni.
Käynnistymis- vaikeuksia on ollut
Avuntarvetta on edelleen. Marjaana Sorokin muistuttaa, että tilanne tuli aika äkkiä kohdalle. Someron vastaanottokeskus pantiin hyvin nopeasti pystyyn auttamaan.
– Väkimäärä, joka vastaanottokeskukseen pienessä ajassa tuli, aiheutti vaikeuksia alkuvaiheessa. Vastaanottoraha kuitenkin aika pitkälti vastaa suomalaista sosiaaliturvaa, sitä välttämätöntä joka tarvitaan turvallisuuteen ja perustoimeentuloon. Sillä ei haeta eikä saada ekstraa.
Vastaanottokeskus hyvin itsenäisesti hoitaa pakolaisia. Vastaanottorahan lisäksi on keskuksesta saatavilla erityisiin tarpeisiin myös erityisvastaanottorahaa.
– Kannustan olemaan esimerkiksi lapsiperheiden tarpeissa yhteydessä sinne heihin päin, Sorokin nyökkää Marttisen suuntaan.
Vastaanottokeskus huolehtii keskuksen asiakkaista kokonaisuudessaan. Käynnistymisvaikeuksia oli alussa esimerkiksi siitä, mikä kuuluu sote-alueen vastuulle ja mikä kaupungin. Rajapinnasta käydään viikoittain keskustelua.
– Tähän mennessä meillä on ollut viikoittain tilannekatsaus, missä on vastaanottokeskuksen ja meidän lisäksi ollut mukana seurakunnan toimijoita ja yhdistyksiä. Tarpeen vähentyessä on nyt siirrytty joka toiseen viikkoon. Tämä on ollut uutta niin meille kuin heillekin. Katsaus on nähty järkevänä, on tarvittu tiivis kontakti.
Yhdenvertaisuusajattelu on kaupungilla jouduttu ulottamaan myös Ecotekolan tavaroiden luovutukseen. Käytännön muuttuminen maksulliseksi, tosin pieneksi, on herättänyt kummastusta. Samassa jonossa seisovalle somerolaiselle lapsiperheelle ja pakolaislapsiperheelle on tarjottava samoja ehtoja.
