Teksti Olli Luukkola
Egres julkaisee tänään Introspection-debyyttialbuminsa. Somero-lehti selvitti, mitä tällaisen järkälemäisen projektin loppuunsaattaminen on vaatinut.
– Kiinnostukseni musiikkiin heräsi Kiiruun koulussa, tarkalleen ottaen Katriina Helmen musiikintunneilla. Sieltä siis kaikki sai alkunsa, yhtyeen somerolaislähtöinen perustaja ja pääsäveltäjä Pekka Virtanen valottaa.
Silloin Virtanen kiinnostui soittamisesta ja innostui kyhäilemään erilaisissa musiikkiprojekteissa. Tunnetuin näistä lienee Kärkky-yhtye, jossa vaikuttivat hänen lisäkseen Henrik ”Tiisu” Illikainen ja Henry Isberg.
Kärkky soitti viimeisen keikkansa Hämeenportissa vuonna 2017. Samalla päättyi yksi aikakausi Virtasen elämässä, mutta yläasteella syttynyt kipinä musiikin tekemiseen jäi kytemään.
Nyt jos koskaan
Musiikin säveltäminen on aina tuntunut Virtasesta mahdottomalta, elokuvamusiikista puhumattakaan. Virtanen onkin lähestynyt intohimoaan hänelle tutummasta vinkkelistä – metallimusiikin suunnasta.
– Aikanaan pidin itseäni toisarvoisena ja kykenemättömänä toteuttamaan mitään tällaista. Se tuntui liian isolta, monimutkaiselta ja kalliilta toteuttaa. Nyt olen toista mieltä.
Musiikki on kuitenkin aina ollut hänelle myös intohimo ylittää itsensä. Vuonna 2018 tapahtui juuri niin, jonka seurauksena yksi tänään julkaistavan albumin biiseistä, kappale nimeltä My Universe, sai alkunsa.
– Se oli siistiä. Silloin huomasin, että kyllähän mä nyt osasinkin tehdä kappaleen. Samalla aloin pohtimaan, riittäisikö rahkeet myös jonkin kokonaisuuden luomiseen, Virtanen kertaa.
Vielä silloin oman yhtyeen perustaminen saatika debyyttialbumin julkaiseminen ei kuitenkaan tuntunut ajankohtaiselta. Näin ollen myös kyseinen kappale sai jäädä muhimaan kaikessa rauhassa.
– Asian väistely ei ollut kiinni siitä, että tämän tekeminen olisi kurjaa, tai ettei syntyisi materiaalia. Enemmänkin oli kyse sellaisesta ”luomisen tuska” -ilmiöstä, Virtanen kiteyttää.
Muutaman vuoden jälkeen, koronan aiheuttaessa lockdownin, Virtanen päätti alkaa työstämään projektia toden teolla.
– Silloin ylimääräistä aikaa oli niin paljon, etten voinut enää keksiä tekosyitä väistellä projektia. Päätin, että sen aika on nyt, jos koskaan.
Muutama vuosi aiemmin hän oli tutustunut Veera Hänniseen. He kävivät useinkin keikoilla samanaikaisesti ja pian selvisi, että he myös pitävät samankaltaisesta musiikista.
Hännisestä tulikin ensimmäinen henkilö, jolle Virtanen esitteli projektiaan. Yhdessä he ensimmäisen koronakevään aikana rykäisivät levyn muotoonsa, ja Hänninen aloitti Egresin ensimmäisenä laulajana.
– Päättäväisyyttä löytyy paljon, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että tämmöinen järkäle olisi nähnyt päivänvaloa ilman Veeran apua. Yksinpuhelu kun on aika raskasta, Virtanen tuumii.
Ensimmäisen demoversion ollessa valmis he saivat ajatuksen: tästä pitäisi luoda muutakin kuin kahden henkilön projekti. Silloin koitti aika alkaa kokoamaan bändiä kasaan.
Yhtyeen sellisti Vilma Peltokangas löytyi piankin Hännisen opiskelukavereiden joukosta, mutta koko muu bändi rekrytoitiin lähes kokonaan Muusikoiden.net -sivuston kautta entuudestaan tuntemattomista ihmisistä. Samana kesänä myös kitaristi Juuso Tolonen saatiin remmiin, ja myöhemmin loppuvuodesta kosketinsoittajan paikan vei salolainen Tristan Lumme. Viimeisimpänä keväällä 2021 yhtyeessä aloitti rumpali Tommi Nissinen.
Tänään julkaistulla albumilla laulaa vielä alkumetreiltä asti mukana ollut Hänninen, mutta tämän kevään aikana hän on joutunut kiireidensä vuoksi siirtymään taustajoukkoihin. Lavalle Hännisen tilalle onkin noussut Hanna Lahtinen jo yhtyeen ensimmäisen singlen julkaisusta asti.
– On ollut sanoinkuvailemattoman upeaa, kuinka nämä kaikki viisi entuudestaan tuntematonta tyyppiä ovat osoittaneet heti alusta alkaen ilmiömäistä luottamusta ja tukea
siihen mitä olemme tekemässä, Virtanen ylistää.
Yhteistyössä on voimaa
Kun kappaleet olivat pääpiirteittäin valmiita ja bändi oli saatu kasaan, alkoi levyn hiominen timantiksi.
– Ajattelin aiemmin keväällä 2020, että eiväthän nämä viisi valmista biisiä sovi yhteen lainkaan. Siinä kuitenkin aikamme pyörittelimme biisijärjestystä ja lopulta oikean järjestyksen löytyessä huomasimme, että tämähän on mahtava kokonaisuus. Totesimme myös Hännisen kirjoittaman lyriikan myötä, että meillähän on tässä aika vahva teema, Virtanen toteaa.
Yhtyeen soittama musiikki edustaa cinemaattista progemetallia. Elokuvamusiikin tapaan kappaleet ovat hyvin teosmaisia, eivätkä ne tukeudu perinteisiin totuttuihin kappalerakenteisiin. Niille ominaista ovat myös tarttuvat melodiat ja polveilu hyvinkin erilaisten tunnelmien välillä.
– Vaikka kappaleet ovat jopa yli seitsemän minuuttia pitkiä, biiseissä olevat osat kuullaan parhaimmillaan vain kerran. Onkin täysin sallittua, ja jopa suositeltavaa, että kuuntelija palaa niiden äärelle ja tutkii niitä vähän enemmän, Virtanen vinkkaa.
Parhaassa tapauksessa levyllä soikin orkestereineen ja lapsikuoroineen biisiä kohden peräti 200 raitaa. Herääkin kysymys, miten 6-henkinen bändi selviytyy tästä livekeikoilla? Pääsäveltäjä antaa vastauksen kuin apteekin hyllyltä.
– Haluamme olla livebändi, mutta emme suinkaan niin, että karsimme levykonseptia. Päinvastoin: mietimme, kuinka saamme tuotua sen kaiken myös live-esityksiin mukaan.
Egres on monella tavalla erilainen kuin useat yhtyeet. He eivät myöskään pyri miellyttämään mitään tiettyä kohderyhmää, vaan he uskovat musiikin löytävän kuulijansa.
– Itsekriittisyys on hyvästä, mutta itseään ei kannata sotkea suohon. Kaikkien pitäisi uskoa itseensä, rakentaa omaa juttuaan ja viedä sitä periksiantamattomasti kohti määränpäätä, Virtanen tiivistää.
Niin myös ”mahdottomat” projektit voivat nähdä päivänvalon.
