Somerolla on kolme vaellusreittiä, Esakallio-Hovimäki, Metsäkoivula ja Iso-Valkee.
Suomen Maastotieto Oy:n yrittäjä/ratkaisun löytäjä Jarmo Rinkinen kävi kaupungin toimeksiannosta Somerolla suorittamassa luontopolkujen viitoitusten ja reittien tarkastelun.
– Reitit käytiin läpi ja katsottiin riskien arvioinnin näkökulmasta rakenteita sekä opastuksen näkökulmasta toimivuutta, toteaa Rinkinen.
Someron kolmesta reitistä Esakallio-Hovimäki on hänestä standardi kohde.
– Ei aiheuta isoja tunnereaktioita, mutta on monikäyttöinen reitti.
Sen sijaan Pajulassa oleva Metsäkoivulan polku vakuutti asiantuntijan.
– Harvasta paikasta löytyy niin monimuotoinen luonto. Kangasmetsä, jossa on isojen ääripäiden sisällä erilaisia luontotyyppejä.
Hän kehuu reitin alunperin talkootöinään tehnyttä Jouko Palanderia .
– Jouko on tehnyt huippuluokan työn. Reitillä näkee selvästi, että hän on liikkunut alueella pikku pojasta asti. Myös tekijän pitkä retkeilykokemus näkyy.
Reitit ovat Rinkisestä myös sopivan pituisia, ja käyvät monelle käyttäjälle. Polku on pienellä varauksella hyvin kuljettava.
– Reitit on myös selvästi opastettu, käytetty fiksua värikoodia.
Reitin jatkokehittäminen liittyy Rinkisen mukaan ylläpitäjän vastuisiin.
– Reitti on muutamissa kohdissa vaativa, ja siitä tulee kertoa. Esimerkiksi jyrkänteet ovat aina sellaisia, että niissä on ylläpitäjällä iso vastuu. Pitää muistuttaa kulkijoita, että pysykää reitillä. Jos joku tippuisi, niin ylläpitäjän vastuu mitattaisiin oikeudessa, hän muistuttaa.
Rinkinen ei kehota rakentamaan paikalle mitään nelimetristä aitaa, vaan tiedottamaan kulkijoita asiasta jollakin tavalla.
Loukkaantuminen voi toki tapahtua ihan normi kävelyssäkin, esimerkiksi Hirvenpolulla on yksi hankala paikka.
– Jos reitillä joku joskus loukkaantuu, mikä tapahtuu enemmin tai myöhemmin, niin pitää jo etukäteen miettiä yhdessä pelastustoimen kanssa, miten pelastusoperaatio maastossa järjestetään, hän muistuttaa.
Kulkijoiden opastuksesta olisi Metsäkoivulan reitillä Rinkisen mukaan hyötyä muutoinkin kuin turvallisuuden kannalta.
– Luontopoluilla yleensäkin pitää ihmisille vinkata, mitä katsoa. Ihmisiä pitää ohjata jollain tavalla. Ihmettelyn pula iskee aikuisiällä, ei osata enää äimistellä, vaan jollain tasolla ainoastaan suoritetaan asioita. Ei elämysten kuitenkaan tarvitse olla niin isoja.
– Esimerkiksi appi on yksi tapa ohjata ihmisiä ihmettelemään ja kokemaan aisteilla ja siitä syntyy elämys. Mutta viekö se sitten kuitenkin huomion pois itse luonnosta, Rinkinen pohtii.
– Opastettujen kierrostenkin järjestäminenkin avaa ihmisten silmiä ihan eri tavalla.
Iso-Valkeen kiertävä patikointireitti saa Jarmo Rinkiseltä suitsutusta.
– Tajunnan räjäyttävä paikka.
– Olin alueella, kun lintujen pesimäpuuhat olivat kiivaimmillaan, mutta harvoin kokee sellaista äänimaisemaa, mikä reitillä oli. Kun yhdistetään siihen vielä järven veden väri, alue on kuin jostain satumaailmasta. Ei sellaista monessa paikassa ole. Todella ainutlaatuinen.
Iso-Valkee on Rinkisen mukaan kohteena sellainen, että tekisi mieli suositella sitä mahdollisimman monille ihmisille, mutta…
– Reitin kulutuskestävyys on aika huono. Se ei tule kestämään isoja käyttäjämääriä ongelmitta. Reitti on linjattu lähelle vedenpintaa, mikä on toisaalta sen vahvuuskin, että vesi on ihan vieressä, mutta maaperä on hyvin eroosioherkkää. Puiden juuret tulevat helposti näkyviin, ja kun niitä kierretään, alkaa reitti levitä.
– Veden värin takia haluaisin, että aluetta nostettaisiin esille. Tuollaisia sävyjä ei vain ole.
– Mutta väistämättä kävijämäärän kasvu johtaa polun kulumiseen, ja mikäli joudutaan kalliisiin kestävöintiratkaisuihin polun luonnontilaisuus muuttuu.
Reitin opastus kaipaisi hänestä parannusta.
Rinkinen ei osaa arvottaa, kumpi Somerolla häneen vaikutuksen tehneistä alueista on lopulta hienompi.
– Molemmat omalla laillaan hienoja. Metsäkoivulassa olisi potentiaalia markkinoida isomminkin. Näin hienoilla alueilla on jo brändiarvoa. Kyllä niitä olisi hyvä nostaa ihan tikunnokkaan, Rinkinen toteaa.
