Muistelin tuota Lin Jutangin mietelmää, kun kymmenkunta vuotta sitten Saksasta tuomamme metrinen magnolian alku tänä keväänä avasi ensimmäisen kerran valkoiset kukkansa. Tämä yleisesti tunnettu mietelmä yhdistetään Lin Jutangiin. Hän taisi tarkemmin sanoa, että mikään ei elämässä ole tärkeää, paitsi puutarhanhoito, eikä sekään niin kovin tärkeää.
Olemme omaa magnoliamme kukintaa kärsivällisesti odottaneet ja siihen uskoneet hoitamalla huolella nyt jo kolmimetristä puuta. Tavoitteenamme on kasvattaa siitä yhtä hieno kuin lähisukulaisemme Koroisten piispantalon nurkalla oleva valtava kukkiva magnolia. Sen kukintaa Turun Sanomat seuraa ja sitä turkulaiset käyvät joka kevät ihastelemassa.
Minä en ole meillä puutarhuri, tehtäviini kuuluvat vain pienet ja keskisuuret kuopat sekä maa-aineksen siirto. Kun siis kaivoin kuoppaa savimaahan uudelle marjapensaalle, hirveät sotatapahtumat palauttivat mieleeni Martin Lutherin tulevaisuudenuskon. Hän sanoi, että ”vaikka tietäisin maailman tuhoutuvan huomenna, istuttaisin omenapuun”. Niinpä mekin istutimme tänä keväänä uuden vaaleanpunaisena kukkivan koristeomenapuun.
Puutarhamyymälöissä on ollut todella vilkasta tänä keväänä. Kokemus on kuin koiran ulkoiluttajilla, puutarhaihmiset alkavat heti puhua toisilleen verraten kokemuksiaan. Yhteinen harrastus yhdistää.
Myöhäinen kevät on aiheuttanut multasormille ongelmia. Kesän kukat ovat tulleet tavanomaiseen aikaan, siis tällä kertaa liian aikaisin, sillä roudan hidas sulaminen ja yöpakkaset ovat vaikeuttaneet niiden istuttamista tai yökylmä tappanut ne. Monivuotiset pensaat ja puutkin kukkivat tavallista myöhemmin ja kaikki lähes yhtaikaisesti. Tuomi ja luumupuumme ovat nyt parhaimmillaan rinnan angervojen ja tulppaanien kanssa. Viime talven routakin oli tavallista pahempi ja ainakin meidän ruusumme näyttävät ottaneen siitä siipeensä. Lehtikompostista talven jäljitä esiin kaivetut hortensiat sen sijaan olivat säilyneet hyvin ja verryttelivät uusia alkuja jo ennen ruukkuihin istuttamista.
Keväänvihreä maisema kohentaa kuitenkin mielialoja, joita korona ja sota ovat koetelleet. Somero on parhaimmillaan juuri tähän aikaan vuodesta. Sitä värittää kesäasukkaiden suuri määrä kaupoilla, kadulla sitä riitti viikonloppuna lähes ruuhkaksi. Harva heistä ja meistä kuitenkaan tietää juuri mitään Someron hienosta historiasta. Keskustelimme äskettäin Somero-oppaan Arja Torkkomäen kanssa Someron historian paremmasta hyödyntämisestä. Tuskinpa missään muualla Suomessa yhtä pienellä alueella on yhtä monta hyvin säilynyttä kartanoa. Kartano-kierros avaa mielenkiintoisen vanhojen sukujen historian aina ruotsinvallan aikaan saakka. Kartanot kyllä tunnetaan, mutta niiden pitkää historiaa vähemmän.
Krimin sodan aikainen venäläisen varusväen pysyvä leiri ja varuskunta lähellä nykyistä ratsastusmaneesia sijainneen lähteen äärellä olisi Arjan mielestä muistomerkin arvoinen. Varsinkin, kun tuhatlukuisesta venäläisestä varusväestä suuri osa taisi olla suomalaisia, kuten Krimin sodassakin. Heidän hautapaikkansa Salontien risteyksessä onkin jo kunnostettu. Palikaistentien varrella oleva Jääkäri-puisto lienee vähemmän tunnettu.
Vuosikymmenien ajan meidän perheemme elämässä tunnetumpi mietelause oli Navigare necesse est – merenkulku on välttämätöntä. Kesät vietettiin purjehtien pitkin Suomen rannikkoa, kunnes työn intensiivisyys pakotti valitsemaan. Lopulta aikaa riitti vain veneen kevätkunnostukseen ja syksyiseen talvihuoltoon. Ne oli pakko tehdä. Väliin jäi vain muutama purjehduspäivä. Niinpä vähitellen omaksuimme Lin Jutangin ajatuksen ja keskityimme puutarhaan.
Hannu Tarmion toimittamasta kirjasta löysin toisenkin puutarhanhoitoon liittyvän aforismin: ”Jos haluat olla onnellinen yhden päivän, ota humala. Jos kolme päivää, mene naimisiin. Ja jos kahdeksan päivää, teurasta sika ja syö se. Mutta jos haluat olla ikuisesti onnellinen, ryhdy puutarhuriksi.”
Kiinalaisista ajatelmista löytyy vielä yksi arvostamani viisaus. ”Jos sinulla on puutarha ja kirjakokoelma, sinulta ei puutu mitään.”
Mielestäni siihen pitäisi lisätä loppukaneetiksi, ”Jos osaat kirjoittaa kirjan, tee se.” Niin nyt teen.
Johannes Koroma
pääkonsuli