Hovilan kartanossa on pilapiirtäjien kesä. Kesänäyttelyn saaman nimen mukaisesti pilapiirtäjät ovat heitä, jotka lehdissä osuvat Naulan kantaan!
Näitä kahta armoitettua piirtäjää yhdistää sama palkinto, Puupäähattu. Eroja ja yhtäläisyyksiä löytyy paljon, mutta Kari Suomalainen sai hatun 1984 ja Heikki Paakkanen 2013.
Hyvä pilapiirros ei ole, hupaisasta ulkoasustaan huolimatta lehdelle kevennys, vaikka toki se sitäkin on nopealla vilaisulla. Hyvän pilapiirroksen sisältämät asiat ovat totta, mutta ajatuksina ne tarjoillaan lukijalle kermakakkuna, jonka koristeellisen kuoren poistamalla ja kuorimalla löytää vinhan totuuden. Lukijalle syntyy uusi, oivaltava tapa ajatella.
Hovilan isännän Matti Torkkomäen tervetulopuheessa näyttelyn avajaisissa esiintyi sanapari vallan vahdit. Tunnemme myös sanaparin suomettunut Suomi. Sitä Suomi totisesti oli vuosikymmenten ajan aina sodista lähtien. Neuvostoliitto vei ja Suomi nöyristeli. Vasta Venäjän karmea hyökkäys Ukrainaan ja sitä seurannut sota katkaisivat Suomen historian pimeän kaistan.
Kari Suomalainen (1920–1999) oli pilapiirtäjänä yksi harvoja, joka uskalsi tuoda esille ajatuksiaan valtaa pitäviä kohtaan. Hänellä oli yleisöön päin näkyvä kanava, sillä Kari oli Helsingin Sanomien poliittinen pilapiirtäjä vuosina 1950–1991, peräti 41 vuoden ajan.
Parhaat oivallukset syntyivät Kekkosen aikana 1960 ja -70-luvuilla. Vahvoina kannuksina olivat lehden päätoimittaja Eljas Erkon antaman vapaat kädet; Erkko nimenomaisesti kielsi ketään koskemasta Karin piirroksiin. Sittemmin sisäpolitiikka latistui ja puolueet alkoivat yhä enemmän muistuttaa toisiaan. Piirroksiin ei enää 1980-luvulla saanut yhtä vahvoja latauksia kuin ennen.
Kari Suomalaisen lähtö lehdestä ei enää ollut yhtä kunniakas. Hän lähti ovet paukkuen, riitaannuttuaan somaliaiheisen piirroksen julkaisemisesta. Sama aihe oli lehden mukaan alkanut toistua liian usein. Kari jäi jääräpäisyydessään ajasta jälkeen.
Hiljaa hän ei silti malttanut olla. Hän piirsi itsenäisiin paikallislehtiin aina kuolemaansa, kesään 1999 saakka, kahdeksisen vuotta Hesarista lähtönsä jälkeen.
Kari Suomalaiselta on julkaistu yli 60 kokoelmaa ja kuvitukset hän teki 27 teokseen, plus lisäksi ilmestyi 6 muuta julkaisua.
1948 syntynyt graafikko Heikki Paakkanen on tunnettu pilapiirroksistaan Somero-lehdessä ja Ilta-Sanomissa. Pitkään Somerolla Hirsjärvellä asuneena hän on kokenut läheltä pienen paikkakunnan piirit ja ympyrät, ja saanut niistä käsiteltäväksi herkullisia aiheita.
Heikki ”Hepe” Paakkanen opiskeli Taideteollista Korkeakoulua edeltäneessä Taideteollisessa Opistossa. Ensimmäinen näkyvä paikka oli tehdä artikkelikuvituksia Helsingin Sanomiin, ”pitkät, pitkät ajat”.
Yleisradion lasten- ja nuortentoimitukseen sekä MTV:hen hän teki ruutukuvitustöitä, ”artikkelielävöityksiä sekä lyhyitä informatiivisia animaatioita” esimerkiksi lasten uutisiin. Hän oli freelancer , ei koskaan mihinkään sitoutunut.
Lisäksi ja päälle Paakkanen teki animaatioelokuvia omassa pienyhteisössään, nimeltään Tööt-Filmi Oy. Siellä Paakkanen teki yhdessä muiden kanssa kokeellisia animaatioelokuvia, joista tuli myös mainetta.
”Töötin” luhistuttua Paakkanen jatkoi soolouralla. Hän siirtyi töihin omaan tuotantoyhtiöönsä, nimeltään Hyvä Luoja, jossa teki omia animaatioita. Hän vastusti ”ylivaltaista mielen manipulointia – lyhyesti sanottuna televisiota”.
Koko ajan elokuvien teon yhteydessä Paakkanen teki samaa kuvitustyötä, hyljeksimättä mitään kuvitustyön erityisaloja. Hänelle kelpasivat ”mitä moninaisimmat toimeksiannot”. Kaiken tämän yhteydessä hän teki myös pitkähköjä albumimuotoon tehtyjä sarjakuva-albumeita, kuten Sissi ja Siviilipalveluhenkilö.
Sarjakuvallinen ilmaisu ei edes riittänyt, vaan Paakkanen taikoi niiden yhteyteen ”mutkikkaaksikin äityneitä, performanssipohjaisia” näyttelyitä. Hän toimi hyvin laaja-alaisesti piirtämisen ja taiteen parissa, ja väliin mahtui myös metalligrafiikkaa – jopa opetustyötä Turussa.
Paakkanen on ohjannut animaatiota ja julkaissut yli 20 kirjaa, joista suurin osa sarjakuvia. Ensimmäinen oli vuonna 1985, Elämää pellossa: pilapiirroksia Somerolta.
Paakkanen on esiintynyt ammattimaisesti posetiivarina. 2010-luvun alussa hän innostui miekkailusta, voittaen jopa SM-kultaa yli 60-vuotiaiden miesten sarjassa 2019. Vuonna 2015 Kiiruun puistossa paljastettiin Paakkasen yhdessä kuvanveistäjä Seppo Mannisen kanssa suunnittelema laulaja Rauli Badding Somerjoen muistomerkki, Badding-pysäkki.
Paakkaselle myönnettiin taiteilijaeläke 2015. Vallila Helsingissä on virallinen osoite, mutta Nora ja Heikki Paakkanen asuvat käytännössä Somerolla.
Matti Torkkomäki kertoi näyttelyn idean syntyneen tarpeesta nostaa esiin päivän piirrosten merkittävä rooli tärkeiden kysymysten esittäjänä, monesti kaoottisen kiireisessä ajassamme.
– Vaikuttimena oli myös vasta nyt esiin kummunnut suomettuneisuuden ajan purevakin kritiikki. Karihan oli yksi harvoja, joka ei vallanpitäjiä nöyristellyt. Samanlaista viehtymystä vaiettuihin aiheisiin on myös Heikki Paakkasella, joka edelleen jatkaa hyvin monipolvista uraansa sanan ja kuvan ammattilaisena, hän puhui avajaisten vierasjoukolle.
– Päivän piirrokset ovat osa mediaamme, jonka tehtävänä on paitsi välittää tietoa, myös toimia vallan vastapainona, etten sanoisi vallan vahtina. Valtahan tunnetusti huumaa ja vallanpitäjät kernaasti takertuvat valta-asemiinsa. Pahimmillaan vallanpitäjä kaikkivoipaisuudessaan vieraantuu kansastaan, omaan todellisuuteensa, Matti Torkkomäki jatkoi aihetta.
Hän totesi pilapiirtäjän katseen tarkaksi. Se poimii esiin ilmiöitä ja asioita arkipäivästämme.
****
Naulan kantaan –näyttely pilapiirroksista, kuin myös Hovilan kivinavetan yläkerran näyttely Muistojen kultaa – nuoruuden hurmaa 1950–1960 -luvuilla ovat avoinna heinäkuun ajan, päivällä torstaista sunnuntaihin. Ryhmille paikka on avoinna syyskuun loppuun asti sopimuksen mukaan.