– Olemme tavattoman ylpeitä tästä paikasta. Tuo lavojen Rolls Royce, kuvasi Taikakuun rumpali Samuli Mäkelä Ämyriä, kertoo 70-vuotiaan tanssilava Ämyrin ravintolatoiminnasta vastaava Irina Ojala-Sirro.
Bändit saapuvat keskelle metsää, samoin tanssijat. Noin 50 hengen talkoojoukko järjestysmiehineen, ravintolahenkilökuntineen, huoltomiehineen muineen tekee ja taksit kulkevat. Parkkipaikkoja on, joku tulee asuntoautolla ja jää odottamaan seuraavaa tanssi-iltaa Ämyrillä tai lähilavoilla.
– Juhannuksena saimme tänne liki 2 000 ihmistä ja viime viikolla torstain naistentansseihin ja lauantai-iltaan yhteensä noin 1 200 ihmistä. Se on melkoinen joukko väkeä Somerniemelle. Joku taika Ämyrissä täytyy olla, pohtii Marko Sirro Somerniemen VPK:n omistamaa tanssilavaa.
Tanssipaikalla on valtava markkina-arvo Somerniemelle ja Somerolle. Samalla saadaan väki käyttämään paikkakunnan muitakin palveluita ja jättämään euroja Somerolle.
Sirrot uskovat, että vanha tanssilavameininki ja tunnelma, hyväkomppinen musiikki, kunnon orkesterit ja hyvät solistit vetävät. He ottavat kontaktia yleisöön, saavat kansan tanssimaan, mutta myös laulamaan. Tarvitaan kansansuosikkeja, kuten Souvarit, Sinitaivas ja Taikakuu. Pitää olla myös vainunokkaa haistaa, mitä on tulossa ja kuka on nouseva tähti tai bändi.
– Heinäkuussa ja elokuussa pitää olla kunnon bändit eikä saa nuukailla. Etsitään sellaista, joka toimii sekä nuorison ja varttuneemman tanssikansan edessä, kuten Kake Randelin ja Yölintu, heittää Marko Sirro.
Luonnonkaunis paikka mäntykankaalla auringonlaskuineen ja näköaloineen vetoaa suomalaiseen mielenlaatuun.
– Täällä mäntyjen juurella rauhoittuu. Tulen tänne järjestelemään ennen tansseja. Näkee esiintyjät, talkoolaiset. Kaikki on valmiina. Ennen h-hetkeä on pieni jännitys, ja tunne, että kaikki on mahdollista, kuvailee Ojala-Sirro hetkeä ennen porttien avaamista.
Tanssikansa haluaa homman pelaavan ja saavansa laadukasta palvelua. Paikkojen tulee olla kunnossa. Pitää olla siistit ja toimivat vessat ja nurkat tip-top, estetiikkaa ja silmänruokana kukkia portilta lähtien.
– Meillä panostetaan ystävälliseen henkilökuntaan ja satsataan paikkoihin, jotta tanssijat viihtyvät.
Ämyristä on pidetty huolta. Lavaa on laajennettu muutamaan otteeseen. Ensin 1970-luvulla ja sitten 1980- ja 1990-luvuilla. 2000-luvulla rakennettiin terassi.
– Aina on jotain, mitä korjata, maalata ja suunnitella tulevaa, sanoo Marko Sirro.
Täytyy olla tarpeeksi tilava, kunnon lattia, jossa tanssia. Ämyrillä tanssitilaa on 600 neliötä, ravintolapaikkoja 80 ja terassipaikkoja 100.
– Meillä käy paljon väkeä myös juttelemassa, katselemassa muiden tanssia ja kuuntelemassa musiikkia, kertoo Ojala-Sirro Ämyrin viihdekeskuksesta.
Ämyri on Sirroille sydämen asia; kuin viides lapsi. Sen eteen tekee mielellään töitä; hoitaa ja huoltaa.
– Mihin tämä nyt tästä lähtisi, kun on tanssittanut ihmisiä jo 70 vuotta. Kyllä me luotetaan tulevaisuuteen, uskoo Sirro Somerniemen VPK:n kesälavan tulevaisuuteen.
Hänen uskonsa oli koetuksella tänä keväänä, kun toukokuussa tanssijoita saapui niukalti. Lieneekö koronakankeus vielä vaikuttanut tai ihmiset löytäneet muita aktiviteetteja pandemia-aikana. Etenkin juhannuksesta lähtien väkeä on riittänyt.
Onpa Somerniemen VPK miettinyt 1970-luvulla lavan toiminnan lopettamistakin, kun 1960-luvun lopulla meni huonosti. Toinen vaihtoehto, laajentaminen, otettiin käyttöön ja alettiin järjestää tansseja säännöllisesti kesälauantaisin. Väki löysi jälleen lavan ja alkoi nousu.
1970-luvulta on kävijämäärän huippu. Kun Heikki Hietamiehen isännöimä radio-ohjelma Lavalauantai nauhoitettiin Ämyriltä vuonna 1976, lavalle myytiin 2 199 lippua.
Laajennuksien jälkeen sisätiloihin saa nykyään ottaa 1 680 henkeä.
Ämyrin lava
– Somerniemen vapaapalokunta rakensi lavan, jotta saa rahaa toimintansa pyörittämiseen. Viihdekeskuksen omistussuhde ja toimintaperiaate ovat edelleen samat: lavan tuotolla hankitaan VPK:lle kalustoa ja pidetään yllä pelastustoimintaa ja kansalaisten turvallisuutta.
– Ensimmäiset tanssit kahdeksankulmaisella lavalla 22.6.1952.
– Nykyään tansseja on kesälauantaisin ja -torstaisin, jolloin on naistentanssien vuoro.
– Ennen koronaa väkeä kävi kesäkaudella noin 12 000. Nyt juhannuksen aikaan väkeä oli parin tuhannen verran, viime viikon torstaina ja lauantaina yhteensä noin 1 200.
-Kesän 2022 viimeiset tanssit ovat 3. syyskuuta.
Tansseihin valmistautumisessa oli odotusta, jännitystä, jotain mystistä
Vantaalainen Seija Mäkelä lähtee miehensä Juhani Mäkelän kanssa useamman kerran suvessa Ämyrille tansseihin. Kesämökiltä Heinähuhdantien varresta se luonnistuu.
– Ei ole Ämyrin voittanutta. Lava on kauniilla paikalla mäntykankaalla. Auringonlasku on huikea.
Tanssilava on tuttu Seija Mäkelälle, sillä hänen vanhempansa ovat kotoisin Somerniemeltä.
Isänsä rakensi mökin 1950-luvulla Karhirinteeseen. Ämyrin musiikki kuului sinne vettä pitkin. Se oli kuin suvi-illan tanssiinkutsu.
Lapsena hän pääsi perheen kanssa kerran kesässä järjestettyihin Ämyrin arpajaisiin. Se oli iltamatyyppinen tilaisuus, johon kuului ohjelmaa, arpajaiset ja lopuksi puolitoista tuntia tanssia. Matka taitettiin soutuveneellä.
Ensimmäisen kunnon lauantain tanssi-illan hän koki 1963. Hän meni sinne naapurin Tuulan kanssa, joka oli pari vuotta vanhempi.
– Minulla oli päällä sini-musta tyköistuva leninki, jossa oli vyötärön kohdalla kukkakuviota. Kaula-aukko kaartui kauniisti. Se oli hyvin nätti mekko, muistelee Mäkelä ensimmäistä virallista tanssi-iltaa.
Mäkelä sanoo, että nuorena tansseihin valmistautumisessa oli odotusta, jännitystä, jotain mystistä.
– Seisoin rivissä muiden naisten kanssa. Odotin, että joku tulisi hakemaan. En osannut kunnolla tanssia. Jännitti.
Sen illan aikana häntä haki neljä kavaljeeria.
Helsinkiläistytölle syntyi Ämyrille tuttavapiiri. Tansseissa käytiin porukalla. Sinne sovittiin treffejä.
– Lava oli sen ajan nuorten kohtaamis- ja seurustelupaikka. Ei ollut muuta actionia (menoa ja meininkiä), ei katseltu televisiota, ei käyty ravintoloissa, harvalla oli autoa. Ihmisiksi piti olla. Siitä pitivät huolen tutut, esimerkiksi portilla lipunmyynnissä.
Sitten tulivat opiskelut, työt Yleisradiossa, avioliitto, lapset ja perhe. Tanssi jäi Mäkelöiltä hetkeksi. Kun lapset kasvoivat, niin Seija lähti tanssimisesta pitävän miehensä kanssa jälleen lavalle.
– Tärkeä on hyvä orkesteri, joka antaa rytmin, jonka tahtiin tanssia. Mutta lavalla kaikkien tyylit kelpaavat. Ja sanon kuin laulaja Arja Koriseva: Tanssiessa pääsee selittelemättä lähelle toista.
Mäkelä kehuu tanssia hyväksi liikunnaksi.
– Kun kolme tuntia vatkaa, niin kyllä se liikunnasta käy.
– Eikä sitä välttämättä tarvitse itse tanssia. Voi katsella muiden menoa ja kuunnella musiikkia.
