Teksti ja kuvat Merja Ryhtä
Pionien tuoksu vastaanottaa tulijan. Vesi solisee suihkulähteissä. Ruusut aloittavat kukintaansa. Ruusupensaiden katveessa on patsas, viehko naisvartalo nimeltään Spring (Kevät).
Kati Suokas istuu kesäkeittiönsä/-mökkinsä laakealla terassilla ja katselee maisemapuutarhaan, joka aukeaa hänen silmiensä eteen koko parin hehtaarin komeudessaan.
– Tämä on nyt tässä. Rakenteiltaan se on kokolailla valmis. Kasveja vaihdetaan, uusitaan ja istutetaan lisää, sanoo nainen, joka on nauttinut pihan suunnittelemisesta ja erityisesti siitä, että saa touhuta puutarhassa; istuttaa, kitkeä ja kastella.
Samaan hengenvetoon hän toteaa, että uutta hyötypuutarhaa voisi tuonnemmin rakentaa tontin tyhjälle nurmikkoalueelle, joka on liki pensasaitaa ja tietä.
– Siellä voisi vanhuudenpäivinä syysaamuina käppäillä ja syödä vadelmia, herukoita, karviaisia, luumuja ja omenoita, kaavailee Suokas. Tontin yhdellä laidalla on jo herukkapensaita ja omenapuita sekä kurpitsoita kasvamassa avomaalla.
Entisen vilja-aitan lähes lahonnut terassi pitää korjata ja uuden ruusupaviljongin kupoli saada paikoilleen.
– Takapihalle olisi kiva saada vielä Kotka-patsas, pohtii Suokas.
Eli tekemistä riittää, mutta se ei ole rasite, sillä Kati Suokas tykkää tehdä töitä puutarhassa. Apuna on Kari-puoliso, mutta Kati Suokas pyytää avuksi myös ammattilaisia koneineen. Kaikkea ei tarvitse tehdä oman kropan voimalla.
Kun Kati Suokas leikkaa nurmikkoa päältäajettavalla ruohonleikkurillaan, niin samalla katse kiertää, missä kasvukauden vaiheessa kasvit ovat ja mikä askare on pikapuoliin tehtävä.
Hän osaa myös ottaa rennosti. Työskennellä kuulokkeet korvilla ja kuunnella musiikkia, käyskennellä kahvikuppeineen nurmikolla, ottaa aurinkoa ja nauttia. Hän ihailee valojen ja varjojen leikkiä puiden rungoissa, kasvien lehdillä ja patsaiden kyljissä.
– Puutarhassa on koko ajan meneillään jotain ja muutosta tapahtuu eri vuorokauden ja vuodenaikoina, sanoo Suokas, joka kokee olevansa sisustaja ennemmin kuin puutarhuri.
Rahanmenoa hän ei laske.
– Elämässä pitää tehdä sitä, mistä nauttii. Ei täältä saa mitään mennessään.
Suokas on valmis satsaamaan paikkaan, jossa viettää suurimman osan vapaa-ajastaan, lomistaankin. Hän tekee töitä kosmetiikka-alan maahantuojana ja kouluttajana, ja työskentelee myös Helsingissä hoitolassaan parina päivänä viikossa.
Liikenevä vapaa-aika kuluu Somerolla pihamaata hoitaen ja siitä nauttien, ei iltakaudet televisiota katsellen.
– Ihmisellä pitää olla tekemistä. Minä haluan nähdä myös, että tekemäni valmistuu.
Tammi voimapuuna
Puutarhan ylpeys on vanha tammi, jonka on arvioitu olevan 300 vuotta vanha. Tarvitaan neljän ihmisen kädet rungon ympärille. Korkeutta jättiläisellä on yli 25 metriä.
Tammi on erityisen rakas Suokkaalle. Lempipaikka löytyy tammen ääreltä, oksistoa katselemassa.
– Se on ihana, oikea voimapuu.
Puita alueella on kymmeniä. Viimeksi on karsittu kuolleita oksia pois vanhasta tammesta ja männyistä.
Alunperin tontilla oli puita valtavasti. Paikalta on raivattu parisensataa puuta, esimerkiksi koko haapametsikkö. Tilalla on nyt nurmikkoa, uusia puita ja pensaita, kuten hevoskastanjoita, amerikanjalopähkinöitä, koristeomenapuita, likusterisyreenipuita ja erilaisia jalavia. Joukossa on myös kuparikoivu, jonka tunnistaa kuparinvärisestä rungosta.
– Puttinen tulee ja kaivaa kuopan, vie kivet pois ja laittaa koneella kunnon multaa tilalle, kiittelee Suokas Janne Puotsaarta, joka on urakoinut maata kaivaen ja siirtäen, puita kaataen ja istuttaen, kiviä ja laattoja vieden ja tuoden.
Alueelle ei ole tehty varsinaista puutarhasuunnitelmaa.
– Saatan nähdä silmissäni, mitä siitä voisi tulla, esimerkiksi tuossa kesämökin vieressä pionimeren. Ihmettelen: Oho, siitä tuli tällainen. Yllätyn, että siitä tuli näinkin kiva.
Suokas hankkii kasveja taimina tai valmiiksi kasvatettuina. Hän haluaa, että voi nauttia niistä mahdollisimman pian. Yksi peruste isompiin kasveihin on, että ne ovat näyttäviä kauempaa ja eri suunnilta katsottuina.
Hän on mieltynyt erilaisiin hortensioihin ja ruusuihin. Syyshortensia on suosikki komeutensa vuoksi. Se kukkii pitkään ja kukinto muuttaa väriään ilmojen kylmetessä.
– En pidä kasveista, jotka pomppivat minne sattuu. Löysin esimerkiksi malvaa paikasta, jonne en ole sitä istuttanut. Eivät pysy ruodussa.
Perennojen lisäksi kesäkukkia on kosolti. Istuttamisavuksi saapuu sisko Helsingistä.
– Hänellä on Käpylässä kallioinen tontti ja valmis puutarha. Hän pääsee täällä toteuttamaan itseään.
Kasteluun kuluu vettä. Puiden viereen kuljetetaan iso vesisäiliö traktorin haarukoissa. Puille laitetaan ”takit”, jotta kasvi saa pisaroita pikkuhiljaa, tarpeeksi ja oikeaan paikkaan vahvistuakseen.
Kruununa kasvihuone
Mäellä komeilee kasvihuone, jonka sisällä säihkyy kristallikruunu. Kasvihuone on hankittu Englannista.
Suokas etsi googlettamalla vaihtoehtoja. Ei löytynyt esteetikon silmälle mieleistä Suomesta, vaan viktoriaaninen yksilö Englannista.
Kasvihuoneelle johtaa portaikko, jota reunustavat monet kasvit ja leijonapatsaat. Portaikko ohjautuu kivitasanteelle, jossa on suihkulähde, koristeellisia ruukkuja ja patsaita. Kirsikkana kakussa on kasvihuone. Se on rakennettu paikkaan, jossa ennen seisoi tilan hirsinen päärakennus.
Suihkulähteiden veden solina on musiikkia Suokkaan korville. Siitä voi nauttia töitä tehdessä, mutta se kuuluu rauhoittavana sisälle saakka.
Kasvihuoneen viereen nousee ruusupaviljonki. Jalusta ja pilarit ovat jo sijoillaan. Kupolikatto saadaan paikoilleen tällä viikolla. Toiselle puolelle paviljonkia istutetaan alppiruusuja ja toiselle ruusuja. Keväällä ja kesän alussa voi asettaa tuolinsa niin, että voi ihailla puutarhaa, auringonsäteitä ja alppiruusuja. Heinäkuussa istuimen voi kääntää ruusujen puoleen.
– On aina mitä ihailla.
Puutarhassa on useita levähdyspaikkoja, jos töiltään malttaa istahtaa. Eteen tulee uutta tehtävää. Tuo paikka kaipaa vielä jotain. Siihen voisi istuttaa vaikka ruusuja. Huomaa, että oksia pitää sahata pois. Tai sanoa puolisolle, että kerääpä ”jätökset” pois kuljeksimasta. Nuo jätökset ovat Kati Suokkaan kitkemiä rikkaruohoja ja kuivia oksia kasvien juurella.
Patsaita Englannista
Patsaita puutarhassa on paljon. Suokas laskee, että ainakin 30. Hän pitää koristeellisuudesta, ja että patsas kestää ja saa vuosien saatossa päälleen jäkälää ja sammalta.
Nettiä selatessaan hän löysi Englannista Haddonstonen tehtaan, joka on erikoistunut rakennusten julkisivujen pilareihin sekä ikkunoiden ja ovien karmeihin. Patsaat ovat tuotannon sivuhaara. Ne valetaan seoksesta, jonne on jauhettu pääasiassa luonnonkiveä ja seassa betonia.
Yrityksellä ei ollut jälleenmyyntiä Suomeen. Nyt Suokas toimii maahantuojana ja Suokkaan puutarha on Suomen näyttelypiha Haddon-stonen patsaille. Pihan pellonpuoleisella laidalla pylväspergolassa toisiaan katselevat esimerkiksi Diane- ja Apollo-patsaat.
Puutarhassa on myös Kati Suokkaan siskon valmistamia figuureja. Mangusti-patsaat ovat kesämökin kupeessa kukkapenkissä.
Helsingistä Somerolle
Kati Suokas muutti Somerolle kolmekymmentä vuotta sitten. Yritysosto toi hänet perheineen paikkakunnalle. Kosmetologi, kouluttaja ja Katin Kosmetik Oy:n yrittäjä Kati Suokas hankki Ritva Norrikselta Gernetic- ja Constance Carrol -kosmetiikkasarjojen edustuksen. Samalla tuli hankittua talo Härkälästä.
Hän eli ensimmäistä kertaa elämässään omakotitalossa. Maa Härkälässä olisi vaatinut paljon parannustöitä.
– Monet kasvit sinne saveen istutin. Tukehtuivat savipeltoon.
Into oman maisemapuutarhan rakentamisesta eli.
Myöhemmin, kun Alexandria Professional -vartalosokeroinnin Suomeen lanseerauksen myötä yritystoiminta vaati isompia varastotiloja, Suokas otti yhteyttä asunnonvälittäjään. Hän pyysi Hannu Rauhalaa etsimään isomman tontin, jossa olisi puita, kartanomaista miljöötä ja mahdollisesti vanhoja rakennuksia.
– Hannu kysyi, kelpaako Kivisojalta talo ja maatila, jossa on metsää ja peltoa 200 hehtaarin verran.
Kaupat tehtiin vain viiden hehtaarin alueesta, jolla oli Yli-Yrkön piha, rakennuksia sekä vähän peltomaata ja metsikköä ympärillä.
– Asetuimme vanhaan kivinavettaan, jonne remontoitiin yläkerrasta tilat asumiseen ja alakertaan yritykselle. Tarkoituksena oli myöhemmin korjata päärakennus asuttavaan kuntoon.
Lopulta päärakennus purettiin huonokuntoisuuden vuoksi. Samoin tehtiin kehnoille talousrakennuksille. Asunnoksi jäi kivinavetta. Sen viereen rakennettiin kesämökki. Rakennuksessa voi oleilla kuin isossa yksiössä konsanaan. Siellä on kunnon keittiö, jääkaappi, sohva, televisio ja iso pöytä, jossa ruokailla.
Täällä saan toteuttaa itseäni
Kati Suokkaan puutarhaprojekti alkoi viitisen vuotta sitten halusta ostaa kasvihuone. Sille oli paikkakin valittuna puutarhasta, paikalta, jolta oli purettu vanha huonokuntoinen päärakennus. Asuinkäyttöön oli remontoitu sata vuotta vanha kivinavetta.
Komea kasvihuone tilattiin Englannista.
Suokas istui asuinrakennuksen vieressä olevan kesämökin verannalla ja katseli puutarhaa. Kasvihuone nökötti mäellä kovin yksinäisenä.
Kati Suokas näki silmissään kivisen tasanteen kasvihuoneen edessä, tasanteella suihkulähteen, patsaita ja penkkejä. Haave toteutettiin.
Sitten piti saada kulku tasanteelle, eli liuskekiviä, portaat, patsaita ja kasveja.
– Yksi asia johti toiseen. Kun hankkii yhden elementin, se kaipaa vierelleen toisen ja kolmannen, tietää Suokas.
Ideoita kumpuaa lisää ja valmista syntyy.
– Täällä saan toteuttaa itseäni ja sitten ihailla loppuelämäni, mitä on tullut rakennettua, kertoo Kati Suokas parin hehtaarin maisemapuutarhassa Kivisojalla.
Puutarhavierailuja opiksi ja iloksi
Somerolla on sunnuntai-iltapäivänä 17.7. avointen puutarhojen tapahtuma. Yleisö voi vierailla maksutta neljässä puutarhassa, joista omistajat kertovat. Avoinna on maisemapuutarha, kaksi omakotipuutarhaa ja omenatarha.
Someron puutarhapäivän kohteet:
– Yli-Yrkkö / Kati Suokas: Englantilaisvaikutteinen, maisemapuutarha Yli-Yrkön maatilan entisessä pihapiirissä, Ihamäentie 548, sisäänkäynti puutarhaan Hurttikujan kautta.
– Hovilan kartanon omenatarha: Perinnelajien viljelyä jo 15 vuotta, jota Matti Torkkomäki esittelee, Helsingintie 604.
– Salme ja Eero Salomaa: Eläkeläispariskunnan omakotitalon puutarha, ruusuja, ite-taidetta ja tekolampi, Kassatie 6.
– Heikintien salainen puutarha, Jutta ja Jussi Varjus: Miten 50-lukulaisen omakotitalon pihapiiristä kehkeytyi suojainen ja viihtyisä oleskelutila, Heikintie 28.
Parkkipaikkoja on niukasti, joten kannattaa suosia kimppakyytejä.
Someron Omakotiyhdistys on järjestänyt paikallisen puutarhatapahtuman vuodesta 2014 lähtien. Koronavuosina oli paussia.
