Ukrainan sota on saanut aikaan suomalaisissa, somerolaisissakin auttamishalun.
Alkumetreillä annettiin apua tavarana ja rahana suoraan Ukrainaan. Lähdettiin matkojenkin päästä paikan päälle tekemään sitä, missä vain kyettiin, jotta ihmiset pääsisivät pois sodan kauhuista ja jaloista.
Keräyksiä organisoivat yritykset, yhteisöt ja yksityiset. Rahaa ja tavaraa on saatu kerättyä paljon. Ropoja on kerrytetty myös taiteen avulla.
Pakolaisia tuli Suomeen. Laitettiin uusi vaihde päälle, kun yhteiskunnan tuki ei riittänyt. Vietiin pakolaisille ruokaa, hygieniatuotteita, kattiloita, huonekaluja, jotta elämä olisi helpompi aloittaa täällä.
Elämä on tasaantunut. Materiaa ei niinkään enää tarvita. Auttajien ja avustettavien välille on syntynyt side. On tultu ystäviksi.
Auttamisinnon voisi laajentaa myös kantasuomalaisiin, kanssasisariin ja -veljiin, jotka ovat yksinäisiä, jotka sairastavat, joilla on pulaa jokapäiväisestä leivästä eikä elämä ole mallillaan. Koputa naapurin oveen ja kysy, mitä kuuluu, tarvitsetko apua, käynkö kaupassa, keitänkö kahvit vai jutellaanko.