Teksti ja kuvat Eija Komu
Kaari Utrio on Sofi Oksasen ja Leena Lehtolaisen ohella kansainvälisesti tunnetuin naiskirjailijamme. Hänen romaanejaan ja tietoteoksiaan on käännetty yhdeksälle kielelle.
Hän on itseoikeutettu painosten kuningatar. Jo esikoisteos Kartanonherra ja kaunis Kirstin (1968) oli myyntimenestys. Romaanien kirjoittamisen Kaari Utrio päätti Hupsuun rakkauteen (2017). Hän on myös Suomen tärkeimpiä mielipidevaikuttajia.
Kaari Utrio ei juhli 80-vuotispäiväänsä.
– Kun aktiiviura on lopussa, ei ole syytä enempään. Se, mikä on tehty, on tehty. Annan kuitenkin haastatteluja STT:lle, Helsingin Sanomille ja paikallislehdille, jotka ovat aina olleet minulle tärkeitä yhteistyökumppaneita, kertoo Somerniemellä vuodesta 1975 mainiosti viihtynyt Kaari Utrio.
Puoliso Kai Linnilän äkkikuolema 2017 oli Kaari Utriolle musertava, mykistävä isku. Ensimmäinen suruvuosi kului shokissa.
– Suru on kuin kivi, ei se muuta muotoaan ajan kuluessa. Elämä ei voi palata entiselleen. Kai oli ateljeekriitikkoni, ensimmäinen lukijani, ja siinä tehtävässä hän oli armoton, sillä meillä oli sopimus, ettemme säästä toisiamme antaessamme palautetta. Hän tunsi kustannuspolitiikan lisäksi myös lehtimaailman. Minä olen puolestani Tammen toimitusjohtaja Untamo Utrion ja kääntäjä Meri Utrion tytär, kasvanut kirjojen ja kustannusmaailman parissa
– Teimme saumatonta yhteistyötä pienkustantamossamme Amanitassa, joka perustettiin 1982. Nyt vietämme siis nelikymmenvuotisjuhlavuotta. Poikamme Lauri Linnilä on nykyään toimitusjohtaja; on hyvä, että sukupolvenvaihdos tuli tehtyä ajoissa. Lauri on elänyt pienestä saakka kirja- ja kustannusmaailmassa, joten tuotanto on hyvissä käsissä.
Kaari Utrion ura tuntuu jakautuvan kymmenvuotisperioideihin. Mitkä vuosikymmenet ovat olleet erityisen hohdokkaita?
– 1980-lukua väritti Eevan tyttärien (1984) kansainvälinen julkisuus. En ollut varautunut moiseen. Historian popularisointi oli tuolloin uutta ja kohahduttavaa. 1990-luku oli suuri voimannäytön vuosikymmen.
– Kirjoitin trilogian Euroopan synnystä ja kuusiosaisen, uraauurtavan sarjan eurooppalaisen perheen historiasta. Matkustelin luentomatkoilla valtavasti myös ulkomailla. Voima suorastaan virtasi minuun viisikymppisestä eteenpäin.
– 2000-luvulla uudistin itseni keventämällä kirjoitustyyliäni, uudistamalla kieltä ja sanontatapaani. Kirjoitin Jane Austen -tyyppisiä epookkiromaaneja autonomian ajan alusta, kun aiemmin olin suosinut keskiaikaa. Näissäkin teoksissa oli paljon tietoa, mutta niitä oli myös valtavan hauska kirjoittaa. Nautin suunnattomasti!
Naiskirjailijan asema on muuttunut merkittävästi niistä ajoista, kun Kaari Utrio aloitteli uraansa. Mieskriitikot irvailivat ”rouvaspornoa”, ja erityisesti osallistuvalla 1970-luvulla yksityisyyttään avaavan naiskirjailijan teoksia saatettiin nimittää ”keittiö- ja kuukautisproosaksi”. Samaan aikaan muun muassa Pentti Saarikoski ja Christer Kihlman saivat rauhassa avata vaikkapa vessansa oven lukijoille.
– Avoin naiskirjallisuuteen kohdistuva halveksunta ei onneksi enää ole mahdollista. Kirjallinen keskustelu on nyt paljon sivistyneempää. Olen Suomen Kirjailijaliiton pitkäaikaisimpia jäseniä, ja meillähän on jo toinen naispuheenjohtaja Tuula-Liina Variksen jälkeen: Sirpa Kähkönen.
Eroaako nainen vallankäyttäjänä miehestä? Naisethan ovat tulleet vahvasti esille: ensin meillä oli naispresidentti, nyt naispääministeri.
– Vallankäyttäjän täytyy pysytellä lain puitteissa. Olen todella onnellinen naisvaltaisesta hallituksesta. Se joutui työskentelemään pahimpaan kriisiaikaan ja on selvinnyt hienosti. Mitä jos meillä olisi viisi vanhaa ukkoa, pärjäisivätkö he paremmin? Tosin Euroopan tapahtumista voi päätellä, että tällekin hallitukselle tulee vielä takapakkia. Upeaa kuitenkin, että olen saanut elää tämän ajan kriiseistä huolimatta. Kunpa järki voittaisi vähitellen naisvihan!
– #metoo on tuottanut ylilyöntejäkin, mutta niinhän näissä ilmiöissä aina käy. Olen iloinen, että naisilla on riittänyt rohkeutta ottaa epäasiallisuudet esille.
Erittäin tarkasta taustatyöstään ja tiukasta työmoraalistaan tunnettu Kaari Utrio kaipaa romaanien kirjoittamista. Lopettamispäätöksestään hän pitää silti kiinni. Hupsu rakkaus jääköön viimeiseksi.
– Minulla on aina ollut pitkiä projekteja. Nyt kun niitä ei ole, tuntuu, ettei elämällä ole tarkoitusta. Jaan kuitenkin Facebookissa historiatietoutta, ja se pitää minut yhteydessä lukijoihini.
– Vaikka olen ollut tuottelias, tyhjän ruudun kammo, niin sanottu writer`s block, ei ole minulle tuntematon. Olen silti suhtautunut siihen rauhallisesti. Lähdekirjallisuutta lukemalla solmu on lähtenyt avautumaan.
– Suosikkikirjailijaani en halua nimetä, mutta Eila Pennanen ja norjalainen nobelisti Sigrid Undset ovat vaikuttaneet minuun historiallisen romaanin kirjoittajina.
Autiolle saarelle Kaari Utrio ottaisi mukaan Anton Tshehovin tuotantoa.
– Hän on ollut minulle maailmankirjallisuuden mestari nuoresta asti. Hän pystyy sanomaan paljon ihmisluonnosta yhdellä sivulauseella.
Kaari Marjatta Utrio
– s. 28.7. 1942 Helsinki
– asunut vuodesta 1975 Somerniemellä
– ylioppilas 1962 Helsingin Tyttölukio
– filosofian kandidaatti (pääaine Suomen historia) Helsingin yliopisto 1967
– puoliso Kai Linnilä (1942–2017), avioliitossa 1974–2017
Luottamustoimia:
– Someron kunnanvaltuuston jäsen (sitoutumaton sos.dem. ryhmässä) 1980–1988, kunnanhallituksen jäsen 1985
– valtion kirjallisuustoimikunnan jäsen 1982–1988, varapuheenjohtaja 1985–1988
– Suomen kirjailijaliiton hallituksen jäsen 1987–1991
– taiteilijaprofessori 1995–2000
– Väinö Tanner -säätiön akateemikko 2000
– Minna Canthin Seuran puheenjohtaja 1999–2005
– Tarja Halosen kansalaisvaltuuskunnan puheenjohtaja 1999–2000, 2005–2006
Palkintoja:
– Valtion kirjallisuuspalkinto 1973
– Deutsche Sachbuchpreis 1989
– Pro Finlandia 1993
– Kalevalaisten naisten Larin Paraske -palkinto 1996
– Marja-Liisa Vartio -palkinto 1998
– Suomen Tietokirjailijoiden Warelius-palkinto 1999
– Valtion tiedonjulkistamispalkinto elämäntyöstä 2002
– Mikael Agricola -mitali 2008
– Suomen Kirjailijaliiton palkinto 2014
– Miina Sillanpää Seuran tunnustuspalkinto 2019
– Salon Seudun Sanomien kulttuuripalkinto 2019
– Alfred Kordelinin Säätiön elämäntyöpalkinto 2021
