Tunnemmeko toisemme?
Tuttu aviopari eroaa, erosta syntyy monta käsitystä. ”Kuinka he, ei voisi olla paremmin yhteen sopivaa paria.” Rouvan lähiystävät: ”Se mieshän on ihan hirviö, vaimo on kertonut”, tai ”mieshän on tosi ihana ihminen, parempaa ei voisi olla”. Miehen kaverit: ”Kauan se sitä kestikin, en olisi itse jaksanut” tai ” Käsittämätön juttu, onhan se niin hyvän näköinenkin”. Ja monta muutakin päivittelyä.
Luulemme tietävämme jotain toisten elämästä, vaan emme tiedä. Eivät edes avioparit tunne toistensa kaikkia ajatuksia ja tiedä tekemisiä. Luottamus ja kuunteleva keskustelu onkin tärkeää avioliitossa. Niin se olisi tärkeää eron tuessakin.
Kovin paljon on myötäilijöitä, jotka vahvistavat heille mieltään purkavien omaa käsitystä. Kovin vähän on oikeita kysymyksiä esittäviä ja kertojan juttujen kyseenalaistajia. Eron jälkeen helposti puhutaan, mitä sylki suuhun tuo, sitä omaa totuutta.
Oma totuus voi olla kovin kaukana toisen osapuolen totuudesta. Erityisesti jos taustat ja kasvuympäristön tavat sekä suhtautuminen sekä asioihin ja ihmisiin on ollut ihan erilaista.
Ihmisellä on kaiken lisäksi taipumus ajatella ne omat ”totuudet” oikeina ja toisen vääränä. Jopa niin pitkälle, että pahimmillaan mielikuvitus voittaa. Voidaan uskoa omiin ajatteluihin ja mielikuvan luomiin käsityksiin enemmän kuin toisen kertomiin tapahtumaketjuihin. Jos oma käsitys poikkeaa kovin paljon toisen kertomasta, on hyvä pysähtyä miettimään oman ajattelun järkevyyttä ja sen perusteita. Samoin on hyvä kuunnella toista entistä huolellisemmin.
Tämmöisiä tilanteita ei synny, jos uskomme ja luotamme toinen toiseemme ihan täysin. Annamme vastuun toisillemme kukin omista teoistaan ja sanomisistaan. Toimimme myös itse vastuullisesti samalla periaatteella. Emme kuitenkaan pysty ohjailemaan toista kovin paljoa, joten on parempi uskoa toisen järkevyyteen ja luottaa.
Aviopareja katsotaan helposti yhtenä. Molemmat ovat kuitenkin omia yksilöitään ajatuksineen ja tekoineen. Olisi parempi kokea se myös niin.
Kovin puolueellinen käsitys voi syntyä vain toista osapuolta kuuntelemalla. Yleensä ihmiset puhuvat asiat omalta kannaltaan positiivisesti ja jättävät kertomatta omista virheistään ja teoistaan sekä sanomisistaan.
Varsin poikkeuksellista on niin syvä rehellisyys, että uskalletaan paljastaa omat hölmöilynsä edes puolisolle. Sekin olisi kyllä parempi, kuin jättää ne juoruilijoiden kerrottaviksi.
Vielä parempi on, ettei hölmöile. Juoruilijoilla on taipumus korostaa kuulemaansa lisäämällä siihen jotain. Jos niihin sattuu uskomaan, voi syntyä aikamoinen soppa.
Ymmärtämätön
Joskus kun tuulee
Joskus, kun tuulee
ja minun on nälkä ja ikävä,
kirjoitan sinulle.
Puhun hiljaa itselleni vaahteroiden alla:
sinä tulet minua lähemmäksi,
käsikin ojentuu eri tavalla,
ja sanat löytävät luoksesi.
Eija Komu