Koko hoiva-alaa uhkaa kriisi. Oikeastaan hoitajapula on ollut jo pitemmän aikaa akuutti.
Seuraavan viiden vuoden aikana yli 75-vuotiaiden asumispalvelutarve tulee kasvamaan. Koko sote-ala tarvitsee seuraavan 15 vuoden aikana jopa 200 000 työntekijää.
Samalla alan vetovoima laskee. Sosiaali- ja terveydenhuollon perustutkinnon suorittaneiden lähihoitajien määrä on laskenut 25 prosentilla alan huippuvuodesta 2018, jolloin valmistui vielä 10 350 lähihoitajaa.
Moni alalla työskennellyt nuori harkitsee jonkin toisen ammatin hankkimista ja opiskelemaan lähtemistä. Heillä on elämä edessä. Nuorena ei kannata jäädä lyömään päätään mäntyyn uudestaan ja uudestaan, kun helpommallakin pääsee.
On sääli, että hoiva-alasta, hoidettavistaan pitävät joutuvat jättämään rakastamansa työn uupumisen ja kehnon palkkauksen vuoksi, kun järjestelmä ei kestä lisäkäsien hankkimista ja alan parempaa järjestelemistä.
Palkkauksella, työoloilla ja johtamisella voidaan vaikuttaa alan maineeseen ja sen yleiseen kiinnostavuuteen, mutta järeämpiäkin keinoja tarvitaan. Tiukkeneva lainsäädäntö ei ratkaise hoitajapulan perusongelmaa. Kasvavaan kysyntään nähden Suomesta loppuvat pian hoitajat.
Hoitajamitoitus 0,7 vaaditaan 1.4.2023 alkaen. Minusta hoitajamitoituksen vaiheistus toisi aikalisän asioiden järjestämiseen. Hoitajamitoituksen 0,7 nosto tulisi vaiheistaa 2–3 vuodella. Nimittäin jo pelkkä hoitajamitoituksen kasvu edellyttää 5 000 hoitajan lisäystä tehostetussa palveluasumisessa.
Hoiva-avustajien tutkinto ja ammattinimike tulisi vahvistaa ja laillistaa. Lisäksi lääkelupa tulisi myöntää myös hoiva-avustajille lisäkoulutuksen perusteella.
Lähihoitajien tehtäviä tulisi tarkastella uudelleen, ja osa siirtää vähemmän koulutetuille. Lähihoitajat voisivat saada lisää sairaanhoidollista ja hoivatyön vastuuta. Sillä esimerkiksi omaishoitajina toimivat kantavat jo nyt samankaltaista vastuuta omaishoidettavasta arjessaan ilman alan koulutusta.
Hoitaja, joka on pian itse hoidettavana