Mies yli 50 vuotta, aina muita auttamassa aina tekemässä jotain rakentaa, suunnittelee, korjaa, opastaa, neuvoo, harrastaa liikuntaa paljon yli tavanomaisen, rentoutuu tansseissa saunassa ja lenkkeilemällä sekä hyvässä seurassa, ei ryyppää eikä käytä aineita. Saa valtavasti asioita toimeksi ja nopeasti.
Jossain vaiheessa kokee väsymystä, ei niin paljoa että pysähtyisi. Nukkuu tavallista huonommin. Töissä on tiukkaa, aloittaa ammuisin ennen kello 7 ja lopettaa vasta kello 18 jälkeen. Lomien tuurausta ynnä muuta. Kantaa vastuuta yhtiön tuloksesta virallista asemaansa enemmän. Tuntee jaksavansa, toiset kehuvat hyväkuntoiseksi ja luotettavaksi, huono sanomaan ei. Pieniä muistikatkoksia on, vaan ne menevät vielä kiireen piikkiin. Kova ideoimaan parannuksia.
Sitten eräänä aamuna, ennen kello 7 aamun asiakaspalvelua valmistellessa se purkautuu. Voimakas yhtäkkinen itkuun purskahdus, ennakoimaton, täysin hallitsematon. Rauhoittumaan vetäytyminen pysäyttää sen hetkeksi, vain pieneksi hetkeksi. Mikään ei auta, mies ei ole asiakaspalvelukunnossa. Onneksi toinen tulee juuri paikalle. Kohtauksen saanut mies sanoo lähtevänsä hetkeksi pois, luulee vielä pääsevänsä tilanteen herraksi. Ei pääse. Toinen työkaveri tavoittaa hänet myöhemmin ja ohjaa työpaikkalääkäriin.
Lääkäri tuntee miehen luonteen ja johtajan asettamat paineet sekä johdon tyylin. Antaa hyvät ohjeet ja rauhoittavia. Lääkitys auttaa. Jo seuraavana päivänä mies on taas remmissä. Tekee enää lain mukaista työaikaa. On oppinut ymmärtämään että yhtiölle hän on tärkeämpi terveenä ja hyvävireisenä joka päivä. Jättää uutiset katsomatta ja vauhdikkaan lenkkeilyn sijaan kävelee paljon hiljaa metsässä. Nukkuu taas hyvin.
Jatkossa huomaa sen totuuden, että kerran ylitetyn rajan lähelle joutuu uudestaan. Se on ihmiselle tuttua aluetta. On oppinut kuitenkin tarkkailemaan itseään ja välttää uudet romahdukset. On edelleen aikaansaava ja tehokas, mutta ei ylitä enää itseään pitkiä jaksoja. Kokemus on ollut kamala, mutta kasvattava.
Kokemusta on