Suomi tarvitsee yhtä lailla kaupunkeja ja maaseutua. Näiden välille on tarpeetonta viritellä perusteettomia vastakkainasetteluja.

Meillä tuetaan elämäntapaa, kun maataloutta pitäisi tarkastella enemmän yrittäjyytenä. Tiloilla tulovirrat voivat tulla monista lähteistä ja toisaalta tilat voivat erikoistua. Oman perheen lisäksi kyetään työllistämään muitakin. Maaseutu tarvitsee yrittäjyyttä, eikä passivoivia ja ristiriitaisia tukihimmeleitä. Tuottajan pitää pärjätä omalla työllään, eikä tukien avulla.

Haasteita on maaseutuelinkeinojen ja erityisesti maatalouden tulonmuodostuksessa.

Suomalaisen maaseudun osalta tilanne elää voimakkaasti. Maatalouden tulonjako ei ole nyt oikein. Ei voi mennä niin että se, joka tekee eniten, saa vähiten.

On tärkeää, että koko kansan kosketus maaseutuun ja ruoan alkutuotantoon pysyy elävänä. Niin lasten kuin aikuistenkin on hyvä tietää mistä ruoka tulee ja miten sitä tuotetaan.

Tässä suhteessa haasteet saattavat olla lisääntymässä. Aiemmin suurin osa kaupunkilaisistakin oli alun perin maalta tulleita ja heillä oli jonkinlaisia siteitä maaseutuun. Nuoremmalla polvella näin ei välttämättä enää ole. Monille suomalainen maaseutu voi tuntua vieraammalta kuin eurooppalaiset metropolit.

Toisaalta maaseutukin on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Se ei enää ole samanlainen kuin mistä ihmiset aikanaan kaupunkeihin lähtivät.

Maailman muuttuessa kotimaisen ruoan alkutuotannon merkitys korostuu entisestään. Kansallisen huoltovarmuuden kannalta on aivan keskeistä, että Suomessa tuotetaan ruokaa.

Huoltovarmuus on tärkeä näkökulma. Se lisäksi pitää muistaa, että Suomessa ruokaa tuotetaan eettisesti ja kotimainen ruoka on vieläpä erityisen laadukasta.

Maatalous- ja elintarvikealat työllistävät lähes 340 000 suomalaista. Kysymys on siis myös kansantaloudellisesti arvioituna merkittävästä sektorista.

Kansanedustajat
Atte Kaleva (kok.)
Mikko Uusitalo (kesk.)

Äidin suruhuntu

Äidillä oli suruhuntu.
Se laskeutui kapeille olkapäille
ja kätki väsyneet kasvot.
Mutta suru jäi näkyviin,
jäivät itkuiset silmät,
varjot silmien alla,
pakahduttava hätä:
miten tästä selvitään,
minä ja neljä alaikäistä lasta?
Meistä tuli surun lapsia,
meissä on näkymätön suruhuntu,
näkymätön merkki, mykkä hätä, avoin haava.
Harso sumentaa silmät,
laskos painaa olkapäätä.
Tätä taakkaa minä olen kantanut nelivuotiaasta saakka
eikä suru asetu lepoon minussa.
Kiedo minut kukintoihisi, kielo,
kätke kyyneleeni, lemmikki,
tuudita kipuni pois, angervo.
                                                 Eija Komu