Kesäkuun alussa tehtiin pitkästä aikaa kaupunkimatka Tukholmaan. Tunnustan, että suunta on ollut pitkään katveessa. Tallinna nappasi lähiulkomaanmatkailussa ykkössijan nopeasti sen jälkeen, kun maa itsenäistyi silloisen Neuvostoliiton ikeestä. Jo pelkkä Tallinnan vanhakaupunki on runsaudessaan vallan muuta, kuin Tukholman vastaava.
Pääkohde oli amerikkalaista juurimusiikkia nykymaailman malliin tykittävä tyttöduo Larkin Poe. Jopa konserttipaikka Berns Berzelii-puiston laidalla oli hieno. Enkä epäillyt mielistelyksi, kun duon laulusolisti/kitaristi – ja-melkein-vaikka-mitä-tahansa-muita-soittimia – hallitseva Rebecca Lovell, vakuutti paikan olevan hienoin, missä ovat ikinä olleet keikalla – suurten veistosten ja kristallikruunujen alla.
Isosisko, muun muassa lap steeliä soittava Megan Lovell myhäili hyväksyvästi vierellä. Ja he ovat soittaneet sentään tuhottoman määrän keikkoja. Puistobluesissa yhtye soi vuonna 2019 Riffi-lehden kertoman mukaan Zeppelinin tavoin. Se Järvenpää jäi kokematta.
Berzelii-puisto puolestaan avattiin 13. heinäkuuta 1858. Puisto sai nimensä ruotsalaisen kemistin Jöns Jacob Berzeliuksen mukaan, jolle pystytettiin sinne suurikokoinen patsas. Sen juurella me sisään jonotimme.
Mutta tosiaan ne tukholmalaiset kaupunkilaiset. Pitkiä, hoikkia, hyvinpukeutuneita, iloisia ja rentoja. Siellä tuntui, että koronasta on ikuisuus aikaa. Pohdimme, mistä on perua tuo hoikkuus ja jäntevyys. Yksi vastaus oli: kävelystä. Meille sitä kertyi lauantaipäivän aikana kepeästi yli 15 kilometriä. Sunnuntaina lisää, vaikka vähemmän. Jostain väsymisilmiöstä ilmeisesti johtuen?
Tukholmalainen kävelee reippaana, monet päivittäin. Jos verrataan matkoja keskivertosomerolaisen määrin, voidaan jo näppituntumalta havaita eron olevan iso.
Jos somerolainen käy Ärrällä, ja menee sen jälkeen Säästöpankin automaatille, hän tekee sen autolla. Tietysti omalla, koska tunnetuista syistä johtuen joukkoliikennettä ei käytännössä ole.
Tai kun somerolaisen koululainen/lukio-opiskelija käy koulua, niin merkittävä osa tekee matkan, a) vanhempien kyydissä, b) omalla autolla, c) kaverin/perheenjäsenen kyydissä, d) mopolla, e) mopoautolla, f) traktorilla, g) sähköpotkulaudalla tai f) joillakin yhdistelmällä edellisistä. Kuviot toistuvat harrastuksiin/kavereiden luo kulkemisessa. Toki matkat monessa tapauksessa ovat pitkiä, mutta samalla se tappaa elämästä lähes kaiken fyysisen liikunnan.
Tukholmalainen nuori kävelee enemmän kuin somerolainen. Sama toistuu aikuisena. Tukholma on niitä harvoja pääkaupunkiseutuja maailmassa, jossa ei ole lainkaan kehäteitä. Siksi autoilu ei innosta, ja joukkoliikenteenkin käyttö on ruuhka-aikoina tuskaisaa. Siksi tukholmalainen oppii kävelemään niin hyvin.
Ai niin. Viime lauantaina tuli käytyä Järvenpään Puistobluesin pääkonsertissa.
Sauli Kaipainen
toimittaja