Hoivatkaa, kohta poissa on veljet.
Tämä tuttu kappale vuosien varrelta, Veteraanien iltahuuto käy mielessä, kun näkee sotaveteraani Vihtori Karikydön, 97, pihamaan ja talonympärystän. Kaikkiaan viisi miestä ahkeroi toista päivää telineillä maalisutien kanssa.
”On se kummallinen ajatus, kun oma lapsi täyttää 70”, oli Vihtori Karikytö tuumannut ihan hiljattain. Kyseessä on Eija Olander, ja puolestaan hänen tyttärensä Niina Olander oli saanut aikaan näiden talkoiden nousemisen.
He ovat saapuneet seuraamaan talkoita. Mukana on lastenlastenlapsista nuorin, joka on alta vuoden, nimeltään Väinö. Tämä poika saa nuorena näyttöä vanhan ajan talkoohengestä.
Maalausurakan parissa häärii ulkomaalauksiin erikoistunut pohjanmaalainen yhtiö VarmaVäri sekä sen kaksi nuorta yrittäjämiestä, Aappo Räihä ja Arttu Hartikka. Heidän lisäkseen seinillä on muun muassa serkkua ja veljeä niin, että viiden hengen yrityksen poppoo täyttyy.
Kaikessa näkyy tekemisen meininki. Maanantai alkoi 13 tunnin työpäivällä ja tiistaina saatiin valmiiksi. Ensin pestiin pois vihertymät ja ”skrapattiin” paikoin hilseilemään päässyt maali. Sitten pantiin pohjamaalia, ja viimeisenä on pintamaalin vuoro.
– Vähän ihmettelin kun sain tästä kuulla. Eikä tämä maksa mulle mitään, Vihtori Karikytö kehaisee tyytyväisenä.
VarmaVärille kyseessä on jo seitsemäs talkootyö sotaveteraaneille. Ensimmäinen täällä suunnassa Suomea.
—————————————-
Idea syntyi somea kahlatessa
Värisävy on sama, jona Vihtori Karikydön omistama, Kuusimäki-niminen, alunperin rintamamiestaloksi tehty rakennus on totuttu näkemään. Viimeksi sen oli maalannut Karikydön vävypoika Markku Olander 34 vuotta sitten. Mutta nyt oli jo selkeästi aika uudelle ehostukselle.
Alun perin tosiaan idea tästä kaikesta oli syntynyt Niina Olanderille , viiden lapsen äidille, joka oli nähnyt vastaan tulleessa some -kanavassaan päivityksen, joka liittyi maalausfirman haluun auttaa sotiemme veteraaneja.
– Näin heidän ilmoituksensa, jossa he etsivät veteraaneja joiden talo pitäisi maalata. Siitä on pari vuotta aikaa. Viime jouluna Aappo Räihä laittoi mulle viestiä, että nyt on Someron vuoro, kun tälle vuodelle ei ole löytynyt yhtään veteraanikohdetta, Niina Olander selvittää.
Somerolta samoihin talkoisiin lähti Hotelli Olla sekä Rantatupa, joihin maalarit pääsivät molempina päivinä syömään. Muutoin firmaa tukevat Kärkkäinen, Suomen Kalliolämpö ja Mattoasennus Karjalainen. Maalit kustantaa Eskaro. Enää ei sponsorien avustuksella tarvitse keikoilla nukkua pihasaunoissa, niin piti alussa.
Maine ja vastalahja
Ensimmäisen sotaveteraanin kodin Ylivieskassa ja Oulussa toimiva VarmaVäri maalasi talkoilla 2016. Se tapahtui Rovaniemellä. Kaikkiaan vastaavia hyväntekeväisyyskohteita on kertynyt 7 kappaletta.
VarmaVärin yrittäjämiehille on jossain vaiheessa saattanut pälkähtää mieleen talkootöistä saatava valtakunnallinen maine ja markkinointihyöty, mutta heidän tekojensa merkitystä tämä ei millään tavalla vähennä.
Maalaustalkoot ovat olleet arvokkaita kädenojennuksia vanhoille miehille. Oman vastikkeensa on sotaveteraani Vihtori Karikytökin antanut maalarimestareille ja meille kaikille, arvokkaasta lahjastaan isänmaan puolesta sotiemme aikana.
Maalarit olivat osanneet tilata hyvät ilmat. Aurinko paistoi maalauspäivinä, kun sitä ennen oli satanut runsaasti. Sadepäivinä silti maalataan katoksia, työt pitää osata rytmittää ja taktikoida.
Sisällä ovat tekojen mittarit
Vihtori Erkki Evert Karikytö halusi myös esitellä kotinsa seinälle vuosikymmenten aikana kertyneiden kunniakirjojen muhkean määrän. Niitä on 21, joista kolme on ollut tasavallan presidentin itsenäisyyspäivänä myöntämiä.
Sellaista määrää ei monella ”pojalla” ole. Ansiot ovat Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali kultaristein vuodelta 1975, Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristi vuodelta 1985 sekä Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkki 1999.
Kirjahyllyn päällä on rivi standaareja – viirejä, muistoja luottamustehtävistä. Kaikkiaan 12 kappaletta. Kokouksissa tuli käytyä viidessä kaupungissa.
Lapsia on kaikkiaan neljä, Eija Olanderin lisäksi Eeva Suvanto , Martti sekä Erkki Karikytö . Lastenlapsia on 9 ja lastenlastenlapsia on 12. Eläkeläiset sitten hoitavat sotaveteraania, kuten Eija Olander havaitsee.
Veteraanin mieleen palaa myös muisto edesmenneestä puolisosta, Iiriksestä. Hänen kuolemastaan on aikaa 37 vuotta. Sitä asiaa hän harmittelee edelleen, kaikille ystävällisen ihmisen poismenoa.
Sodassa koettua
Lähtö kotoa Tammelan pitäjän Tammelan kylästä oli 13.4.1943. Toukokuun 17. päivä hän oli täyttävä 18 vuotta, ja sotilasvalan hän vannoi yhtä päivää tätä ennen.
Karikytö ehti olla muiden muassa Miehikkälässä, Aunuksen Kalajärvellä ja Sammatuksessa, josta loman jälkeen tuli siirto Ouluun. Josta edelleen Tornioon ja pohjoiseen Lappiin – Kilpisjärvelle asti. Tuli vastaan Norjan raja. Oli taisteltu kahta vihollista vastaan, ensin Neuvostoliittoa, sitten Saksaa.
Asutuskeskukset ja kodit oli poltettu. Elävän yhteiskunnan rakenteet pirstottu vastapuolen järjettömyyden merkkinä.
Saksalaiset vetäytyivät Norjan puolelle ja aseet hiljenivät Lapin sodassa 27. huhtikuuta. Karikytö oli mukana siinä miesryhmässä, joka sodan päättymispäivänä nosti vapaan Suomen siniristilipun salkoon kolmen valtakunnan rajapyykillä.
Hän kirjoitti muistoinaan vuonna 2005 lehtikirjoitusta varten: ”Lapin sodan päättyminen ja kauniin kevään edistyminen antoivat uutta uskoa tulevaisuuteen, kun kirjoittaja, JR I:n sotilas vietti 20-vuotispäiväänsä Kilpisjärven maisemissa”.
Sitä päivää 27.4. vietetään veteraanipäivänä. Kirjoituksen nimi oli, Kun aseet vaikenivat . Se ilmestyi Joulun Veljestuessa .
Hän oli osallistunut Karesuvannon, Lätäsenon, Saarenpään, Mukkavaaran, Pikkuvaaran ja Kilpisjärven taisteluihin.
Ja siviiliin
Kotikulmille siviilinpääsy oli Oulusta 1.8.1945. Sotareissulla oli mennyt 2 vuotta 4 kuukautta.
Somerolla on jäljellä nyt 14 veteraania. Hän muistaa vuodet 1994–2010 Someron Sotaveteraanien puheenjohtajana, jolloin veteraaneja oli 350.
Agrologi Vihtori Karikydön päätoimi ja työ vuosina 1945–1991 oli Salaojayhdistyksen, sittemmin Salaojakeskuksen salaojateknikkona ja tarkastajana.
– Kai se niistä töistä pitkä ikä on perua. Oli terveellinen homma, kun liikuin paljon ulkona. Minulla oli sellainen maine isäntien joukossa, että kuljin pelloilla kovaa. Ja sain työn ohessa paljon hyviä ystäviä.