Someron Kivimeijeri on kunnostautunut kesäisin mielenkiintoisilla taiteilijavierailuilla ja -esittelyillä. Taiteilija Hanna Saarikoski luennoi viime viikolla, osallistuen myös kesän GO SOMERO GO GO -näyttelyyn.
Hanna Saarikosken maalaukset pohjautuvat yleensä henkilö- ja muotokuvauksen traditioon, ja vain harvoin hän käyttää paikalla fyysisesti olevaa mallia. Maalaustapa on hyvin intuitiivinen ja nopea; maalauksen ja kuvan rakentumiseen liittyvät kysymykset kasautuvat ja johtavat niitä purkaviin, muita medioita hyödyntäviin teoksiin.
Työskentelyssä vuorottelevat jaksot. Maalaamisen Saarikoski sanoo auttavan palaamaan työskentelyssään intuitiiviseen lähestymistapaan, kun taas videoiden vaatima suunnitelmallisuus ja analyyttisyys auttavat hyväksymään maalausten syntyprosessien kaoottisuutta.
– Olen kiinnostunut myös maalauksen ja muunkin kaksiulotteisen kuvan käyttämisestä tilassa, osana installaatiota tai mahdollisesti sosiaalista tapahtumaa. Maalausinstallaatioissani olen yrittänyt luoda tiloja, jotka kutsuvat astumaan sisään ja olemaan mukana, hän kuvailee.
Performanssi Pariisissa
Hanna Saarikoski maalaa perinteiseen akvarellitraditioon liittyviä vesiväritöitä, mutta yhtä tärkeää hänelle on pohtia, mitä on kuvallinen ajattelu tai tunteminen. Mitä tunteminen on – sen kyseenalaistaminen ja tutkiminen.
Koska maalaaminen vesiväritekniikalla ei samalla tavalla analysoi eikä jäsentele kysymyksiä mitä kertyy, ne saattavat purkautua muunlaisina teoksina. Siinä on syy sille, miksi Saarikoski on tehnyt niin monenlaista taidemuotoa – performanssista videoon, edelleen installaatioon asti.
Hänelle on kiinnostavaa kysymys, miten viiva voi kuvailla kolmiulotteista todellisuutta; ja mitä siinä sitten tapahtuu, kun yrittää muuttaa jotakin, mitä kokee piirustukseksi. Tätä hän pohtii videoteoksissa.
Teemaa, miten näköaisti ja näkemällä kokeminen lomittuvat kokonaisvaltaisempaan kokemukseen; mitä mielikuvat ovat suhteessa siihen miten me näemme asioita, hän pohti performatiivisessa teoksessa Nähdä Pariisi ja kuolla.
Nuken maalatulla katseella
Silloin oli vuosi 2010.
– En ollut koskaan käynyt Pariisissa. Kuljin ympäri nähtävyyspaikkoja, mutta pidin koko ajan silmät kiinni. Luomiini oli maalattu hieman nukkemaiset silmät, jotka ehkä tekivät muille näkyväksi sen, että tuossa on nyt meneillään jotain vähän erikoisempaa.
Saarikoski kierteli neljä marraskuista päivää kaupunkia. Mukana kulki puoliso Antti Laitinen.
– Antti on myös kuvataiteilija ja saanut valokuvaajan koulutuksen. Hän osasi kanssani luontevasti käyttää kameraa siten, että hän koko ajan taltioi, mitä mulla oli meneillään. Vaatteisiini oli kytketty äänitallennuslaite.
Pariisiin lähtiessään Saarikoski oli ajatellut, että ehkä hän olisi luomiin piirretyn ”katseen” takia saanut kokea keskusteluja ja ajatustenvaihtoa enemmänkin.
– Mutta Pariisi on niin täynnä turisteja, joten he ovat kenties kyllästyneet kaiken maailman sekoilijoihin, joita siellä pyörii. Ne muutamat keskustelut käytiin muiden turistien kanssa.
Äänimateriaali itsessään oli mielenkiintoista. Taiteilija pyöritteli sitä parin vuoden ajan, ja editoi lopulta 12-minuuttisen videon. Se osaltaan kuvaa kokemusta, jonka hän sai.
Nähdä ihminen ihmisenä
Vanhoissa akvarelleissaan Saarikoski löysi tunteen, jolle nykyisinkin on vaikea löytää lokeroa tai nimeä. Jos kuvaa ihmishahmoja, hän ei näe välttämättömänä eikä väliä sillä, minkä ikäinen hahmo on, onko siinä mies tai nainen – mistä hän tulee, mistä kulttuuritaustasta – mitä sukupuoli-identiteettiä hahmo edustaa. Niitä maalatessaan hän kertoo menneensä tosi intuitiolla.
– Kyseessä on ”vain” ihminen, jonka voi nähdä ihmisenä. Suomen kieli on siitä ihana, että se etukäteen ei anna oletuksia.
Joskus häntä häiritsee, miten akvarelli aina on niin herkkää ja värit vähän haaleita. Akvarelli myös nähdään herkkyyden kautta. Hän on pyrkinyt löytämään niihin ”massaa” ja tummuutta. Toisinaan sotkien mukaan hiukan akryyliväriä, joka märkänä paperilla käyttäytyy melkein kuin akvarelli maalaustilanteessa. Valmiissa teoksessa akryylin kiillon näkee.
– Sillä tavalla akvarelli on herkkää, että joka ikinen tekninen ratkaisu aika suoraan näkyy, miten kyseinen maalaus toimii.
Äitiys
Osa maalauksista lähtee äitiyden kokemuksista. Hän on äiti kolmelle lapselle, jotka välillä vaikuttavat hänen teoksiinsa varsin suoraan. Yhtenä kaikista eri rooleista, mitä naisihmisellä voi olla.
Hän toivoisi, että ihmiset voisivat katsoa taidetta vapaana niistä tulkinnoista, joita taiteilija itse niille antaa.
– Mielestäni taide on jatkuvaa, avointa keskustelua ja tunnustelua sen kanssa, mitä se herättää tekijälle ja kokijoille. Jos tekijä kauhean tarkkaan sanoo teoksen tulkinnan, se ehkä lukitsee kokijoilta jotakin pois.
—————————————–
Taiteilija Hanna Saarikoski
syntynyt Kannuksessa 1978
valmistunut vuonna 2008 kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta maalaustaiteen laitokselta
puoliso taiteilija Antti Laitinen, kolme lasta
asuvat ja työskentelevät Somerniemellä Keltiäisten entisessä kansakoulussa, vähemmän enää Helsingissä
tekniikkana pääosin akvarelli, lisättynä useita eri medioita yhdistelevät teokset, sisältäen esim. videota, installaatiota ja performatiivisia elementtejä
parasta Somerolla – rauhallisuus, reilusti tilaa, harvalla taiteilijalla pk-seudulla on vastaavaa, voi olla vapaasti sisällä ja ulkona – ilman siirtymiä
miinuksena – ystävät Helsingissä, jossa vuorovaikutus tapahtuu luontevammin, ei niin sosiaalista, mutta toisaalta ystävätkin käyvät välillä täällä