Aluksi annettiin turvaa, nyt kotoutetaan sisälle Suomeen

0
Perusopetukseen ukrainalaisia lapsia ja nuoria valmistavat ohjaajat Tanja Höykinpuro (vas.) ja Yulia Zhadik, opettaja Sanna-Reetta Iipola, asiantuntijaopettaja Julia Topchii, projektisuunnittelija Maarit Laurento, ohjaaja Roosa Joosela, opettajat Minna Järvinen ja Maija Andersson ja ohjaaja Natalia Hrechyrhina. Kuvasta puuttuu yksi ohjaaja sekä tällä viikolla opettajana aloittava Paula Tamminen.

Sotaa Suomeen paenneet ukrainalaiset lapset ja nuoret opettelevat suomen kieltä, yrittävät totutella koulujärjestelmään ja yhteiskuntaan. 7–17-vuotiaat, jotka eivät osaa tarpeeksi suomen kieltä, ovat oikeutettuja lukuvuoden kestävään valmistavaan opetukseen. Sen tavoitteena on, että lapsi pystyy aloittamaan tai siirtymään perusopetuksen pariin.

Somerolla tätä valmistavaa opetusta saa nyt 47 oppilasta. Lukiolaisia heistä on 7, yläkoululaisia 9 ja loput alakoululaisia. Lukio- ja yläkouluikäisten opinahjo on Kiiruun koulukeskuksessa ja alakouluikäisten Joensuun koululla ja sen viereen vuokratuissa parakeissa.
Opetusryhmiä on viisi ja niiden koko on pidetty alle 10 oppilaassa.
Keväällä pakolaisia tuli rytinällä paikkakunnalle. Oltiin uuden edessä. Oli haasteita. Opetuksessa kaikki piti aloittaa alusta: luoda oppimateriaalia ja käytänteitä, järjestellä tiloja, löytää oikeat tekijät ja niin edelleen. Ammattinsa osaavien opettajien keralle saatiin opettajia ja ohjaajia, joilta löytyi sekä suomen että ukrainan kielen taitoa. Syksyllä kaikissa ryhmissä on S2-opettaja tai vastaava asiantuntijaopettaja, jolta löytyy osaamista erikielisten lasten opetuksesta sekä jokaisella ryhmällä myös ohjaaja.
– Silloin aluksi annettiin turvaa; tunnetta, ettei ole hätää, kertoo asiantuntijaopettaja Julia Topchii.
Tilanne on rauhoittunut. Kesän jälkeen Somerolla edelleen haetaan yhteistyömuotoja, mutta nyt on päästy jo hyvälle alulle koulutyössä.
– Oppimisen tiellä tärkeää on kielitaito, mutta se on vain osa kotoutumista. Sosiaalinen puoli, ihmisiin, kulttuuriin ja tapoihin tutustuminen ja harrastuksiin sisälle pääseminen ovat avaimia. Kun voi osallistua, tuntea kuuluvansa joukkoon ja tulee hyväksytyksi, niin se vapauttaa ja pystyy myös oppimaan uutta, vahvistaa Topchii.

Opettajat Sanna-Reetta Iipola (vas.) ja Minna Järvinen sekä ohjaajat Tanja Höykinpuro sekä Yulia Zhadik neuvonpidossa Joensuun koululla, jossa annetaan somerolaisten alakoululaisten valmistava opetus.

 

—————————————

Lapsen maailma aukeaa uuteen,siivet kantavat ja arki pyörii

Perusopetukseen valmistavaa opetusta annetaan oppivelvollisuusikäisille 7–17-vuotiaille maahanmuuttajalapsille, joiden suomen kielen taidot tai opiskeluvalmiudet eivät vielä riitä perusopetuksessa opiskeluun.
– Tarkoituksena on tehdä meidät opettajat ja ohjaajat tarpeettomiksi. Että oppilas pääsee perusopetuksen piiriin aloittamaan ja jatkamaan koulutietä, kertoo erityisopettaja Minna Järvinen , jolla on yhdeksän ukrainalaista yläkouluikäistä nuorta opastettavinaan Kiiruun koulukeskuksessa.
Ryhmät pidetään 8–10 oppilaan ryhminä, jotta pystytään antamaan mahdollisimman henkilökohtaista ja yksilöllistä opetusta. Mennään oppilaan etu edellä ja häntä tukien vahvuudet huomioiden.
Opettajan tulee osata lukea oppilaan tuntemuksia ja seurata, missä mennään ja meneekö asia perille. Jokaiselle lapselle laaditaan henkilökohtainen opinto-ohjelma.
Valmistavaa opetusta annetaan lukuvuoden verran, jolle ajalle valtio antaa tukieurot. Tämänkin jälkeen kunta voi jatkaa, jos katsoo sen aiheelliseksi. Mutta tuolloin kunta kustantaa kulut itse. Somerolla enimmäismäärä on määritelty 18 kuukaudeksi.
Valmistava opetus on kuntien tehtävä, mutta jokainen kunta saa hoitaa sen valitsemallaan tavalla.
Opettaja Sanna-Reetta Iipola sanoo, että valmistavassa opetuksessa mietitään myös sen jälkeistä aikaa. Yleensä lapsi jatkaa vuotta nuorempien kanssa perusopetuksessa. Valmistavan opetuksen ryhmien oppilaat integroituvat yleisopetukseen esimerkiksi musiikissa, liikunnassa ja käsitöissä.
– Luodaan sosiaalista verkostoa sinne, missä lapsi jatkaa yleisopetuksessa ja tasoitetaan tietä sinne ryhmään, toteaa Iipola.
Jos tukea tarvitsee vielä perusopetukseen valmistavan opetusvuoden jälkeen, niin sitä toki annetaan. Näitä valmistavan opetuksen opettajia voidaan käyttää niin kutsuttuina nivelopettajina antamaan oppilaalle tukea perusopetukseen yhdessä aineopettajan kanssa. Se helpottaa myös luokanopettajan työtä
Keskiössä on aina lapsi ja nuori, ja hänen etunsa.

Leikkien, liikkuen ja tutkien

Käytännössä opetus tapahtuu pitkälti kuvien avulla. Näytetään kuvaa ja kerrotaan se suomeksi; kirjoitetaankin, jos on kyse vanhemmasta lapsesta.
Näytetään kuvia, toistetaan sanoja. Pelataan kuvakortein muistipeliä.
Käytetään tukiviittomia puheen ja kuvien ohella. Niistä tietää heti, mistä toiminnosta on kysymys, kuten kuulla, syödä ja kasvaa. Kädet käyvät ahkeraan.
1.–2. luokan oppilaiden ikäisiä ukrainalaisia opettava Maija Andersson sanoo, että joka koulupäivään kuuluu toistuvia asioita kuin kalenterissa. Mikä viikonpäivä on kyseessä, monesko päivä, millainen säätila on ja mitä on tänään lukujärjestyksessä.
– Toistoja, toistoja, toistoja, kuvaa Andersson.
Käydään yhdessä esimerkiksi kaupassa ostoksilla, mennään retkelle luontoon tai piipahdetaan vaikkapa kirjastossa.
– Kävimme torilla ja opettelimme suomeksi vihanneksia ja juureksia. Torikauppias Tonterilta saimme palkaksi herneitä, kertoo opettaja Iipola .
Uusia asioita opitaan leikkien, liikkuen ja tutkien. Laulujen kautta oppii helposti.
– Tällä viikolla olen näytellyt jo hirveä, lintua ja hiirtä, nauraa Maija Andersson ja kertoo näiden eläinten olevan Aapisen hahmoja.
Opetellaan ensin perussanastoa, sitten otetaan mukaan sanojen taivutuksia tyyliin kaksi leipää ja kolme banaania. Syvennetään asioita.

Yhden kieliryhmän opettamista

– Poikkeuksellista on, että saamme tehdä työtä yhden kieliryhmän, ukrainalaisten kanssa. Ryhmässä voisi olla useita eri kieliä äidinkielinään puhuvia lapsia ja nuoria, toteaa erityisopettaja Järvinen, jolla on useamman vuoden kokemus perusopetukseen valmistavasta opetuksesta.
Sanna-Reetta Iipola muistuttaa, että samaa kieltä puhuvien suuri joukko voi myös kokea, että on turhaa puhua suomea, kun ukrainallakin selviää.
– Oman äidinkielen hallinta on tärkeä eri kielten ja kaiken oppimisessa. On hyvä, että lapsilla on luokassa myös aikuinen, joka osaa ukrainaakin. Se luo turvaa, muistuttaa asiantuntijaopettaja Julia Topchii.
Oppimisen tiellä tärkeää on kielitaito, mutta se on vain osa kotoutumista. Sosiaalinen puoli, ihmisiin, kulttuuriin ja tapoihin tutustuminen ja harrastuksiin sisälle pääseminen ovat avaimia.
– Kun voi osallistua, tuntea kuuluvansa joukkoon ja tulee hyväksytyksi, niin se vapauttaa ja pystyy myös oppimaan uutta, vahvistaa Topchii.
Pienet lapset ottavat helposti erikieliset leikkiin mukaan. Jos vaikka luokassa ei ota kontaktia toisiin lapsiin, niin se onnistuu välitunnilla pelaillessa vaikkapa koripalloa.
– Pienet lapset tutustuvat nopeasti. He menevät leikkimään ja siitä se alkaa, kertoo 1.–2. luokkien ohjaaja Tanja Höykinpuro.

Intoa riittää uuden oppimiseen

Työtään joukko kuvaa hyvin palkitsevaksi. Maija Andersson kertoo esimerkin oppilaasta, joka viikonlopun jälkeen totesi hänelle: ”Mitä kuuluu? Minä pidän sinusta.”
– Hän oli viikonlopun harjoitellut tervehdyksiä ja lauseita, joita olimme koulussa aiemmin opetelleet. Kyllä siinä silmäkulma kastui liikutuksesta.
Opettajat sanovat uuden oppimisen olevan pitkälti uskaltautumista heittäytyä uuteen, uskaltamista avata suunsa, kysyä ja kokeilla.
Lapsilla riittää intoa uuden oppimiseen.
– He tykkäävät koulusta. Ei maltettaisi lähteä vielä kotiin, kun oppiminen on niin mukavaa. Heitä saa patistella pois koulusta. Tai kun on opittu suomeksi numerot yksi, kaksi, kolme, neljä ja viisi, niin vielä seuraavatkin halutaan päälle, kertoo Tanja Höykinpuro lasten innokkuudesta.
Väsykin tulee, kun pitää monta tuntia opetella asioita ja kuulla ympärillään muuta kuin omaa äidinkieltä.
– Ei ole yhtään ihme, että lapsi haluaa ottaa päivänokoset koulupäivän jälkeen ja lepuuttaa aivojaan, sanoo Sanna-Reetta Iipola.
Hän on huomannut, ettei päivän viimetunnille eikä kouluviikon perjantaille kannata tykittää raskaita aiheita eikä huipputarkkuutta vaativia asioita. Siellä voi olla jotain rentouttavaa ja kivaa.
Minna Järvinen kokee olevansa linkkinä. Hänestä on hienoa olla siinä hetkessä, kun lapsi ymmärtää ja oivaltaa.
– Saa olla ovella näkemässä, kuinka lapsen maailma aukeaa uuteen ja siivet kantavat.
– Hän pääsee oppimaan, osallistumaan, on turvallista ja arki pyörii, luettelee Topchii.

———————

Mitä on  perusopetukseen valmistava opetus?

– tarkoitettu 7–17-vuotiaille maahanmuuttajalapsille, jotka eivät vielä osaa tarpeeksi suomea perusopetuksen aloittamiseksi tai opiskeluvalmiudet eivät riitä perusopetuksessa opiskeluun

– opiskellaan enimmäkseen suomen kieltä ja tutustutaan suomalaiseen kouluun pienryhmissä, jossa on korkeintaan 10 lasta

– tavoitteena on kehittyvä alkeiskielitaito, jotta oppilas selviytyy suomen kielellä tutuissa arkisissa tilanteissa

– jokaiselle oppilaalle tehdään oma valmistavan opetuksen suunnitelma eli opinto-ohjelma

– opetusta toteutetaan eri tavoilla; lapsen ikä määrää, millaiseen valmistavaan opetukseen hän osallistuu

– opetusta on 24–26 tuntia viikossa

– valmistavassa opetuksessa saa opiskella enintään yhden lukuvuoden ajan, opetus voi päättyä jo ennen sitä, jos oppilas pystyy seuraamaan suomenkielistä opetusta, opettaja arvioi lapsen osaamisen

– valmistava opetus on kuntien tehtävä, mutta jokainen kunta saa järjestää sen valitsemallaan tavalla