Journalistin ja valokuvaajan työn parhaimpia puolia ovat ehdottomasti upeat kohtaamiset kiinnostavien ihmisten kanssa. Työssäni olen päässyt usein myös huikeiden eläinkohtaamisten äärelle. Eksoottisimpien eläimiin liittyvien kohtaamisten listan kärkipäässä on Helsingin Sanomien tiedesivuille tekemäni juttu australialaismiehestä, joka lypsää myrkkyä käärmeiltä vasta-ainetuotantoa varten. Kaikki eläimet ovat omalla tavallaan hyvin kiehtovia ja kauniita. En silti kokenut oloani kovin mukavaksi pienessä huoneessa, jonka jokainen seinä oli lattiasta kattoon täynnä terraarioita, joissa maailman myrkyllisimmät käärmeet odottivat vuoroaan myrkynlypsyyn.
Myrkky ”lypsetään” tarttumalla käärmettä niskasta paljain käsin tietystä kohdasta, jolloin käärme sylkee myrkyn pieneen lasiin. Haastattelu- ja kuvaushetki meni hyvin, mutta kahden viikon päästä luin paikallisesta sanomalehdestä, että lypsäjällä oli käynyt vahinko ja käärme oli päässyt karkuun lypsytilanteessa. En ole uskaltanut ajatella loppuun asti, mitä olisi voinut tapahtua, jos vahinko olisi käynyt minun ollessa paikalla.
Samalla reissulla pääsin kuvaamaan myös myrkyn keräämistä tappavan vaaralliselta sydneyntunneliverkkohämähäkiltä, jonka myrkky tappaa ihmisen jopa vartissa.
Ikimuistoisiin eläinkohtaamisiin kuuluvat myös muun muassa Australiassa Tasmanian tuholaiset eli pussiahmat, joita kutsutaan myös pussipiruiksi sekä Thaimaan elefanttihoitolat sekä Keniassa toimiva orpoja elefantteja pelastava ja luontoon palauttava järjestö Sheldrick Wildlife Trust.
Tuoreimmat eläinkohtaamiset Suomessa ovat karhusafarilta elokuun alusta, jolloin näin ja kuvasin ensimmäistä kertaa uivaa ahmaa. Suden ja karhun uimassa olen nähnyt ja kuvannut jo aiemmin.
Heinäkuussa pääsin haastattelemaan kurkikuiskaajana tunnettua Jouko Alhaista , joka on yli 30 vuotta hoitanut loukkaantuneita ja orpoja kurkia. Haastatteluun osallistuivat aktiivisesti myös Alhaisen neljä ”kotikurkea” Kookka, Sähikäinen, Sulo ja Sisko. Sulo ja Sisko ovat nuoria kurkia, jotka ehkä jossain vaiheessa lentävät omille teilleen. Kookka ja Sähkikäinen ovat lentokyvyttömiä.
Oli häkellyttävää nähdä neljä kurkea lähietäisyydellä, lähimmillään vajaan puolen metrin päästä. Ihmisen ja villieläimen välille syntyvässä luottamussuhteessa on jotain äärettömän kiehtovaa. Miten syntyy ja kehittyy paitsi luottamussuhde myös kyky kommunikoida ja ymmärtää viestejä.
Alhainen kertoi oppineensa kurjilta ennen kaikkea sen, ettei ihmisen kannattaisi pitää itseään ylivertaisena. Alhaisen hoitamat kurjet ehkä kuitenkin pitävät Alhaista ihmisistä ylivertaisimpana. Monet Alhaisen entiset hoidokit pysähtyvät muuttomatkoillaan tervehtimään hoitajaansa keväisin ja syksyisin.
Näissä kohtaamisissa on läsnä kiitollisuus ja elämänilo sekä ymmärrys elämän arvaamattomuudesta ja hauraudesta – tärkeitä asioita muistettavaksi joka hetki kaikissa kohtaamisissa luonnon, eläinten, ihmisten ja oman sisimpänsä kanssa.
Päivi Arvonen
toimittaja, valokuvaaja, viestinnän ammattilainen