Ihan hirmuisen usein ei tule käytyä kirkossa, mutta kesälomalla olin kaksikin kertaa – ja molemmat yllättivät.
Kummityttö Beeda pääsi ripille Kuusankosken kirkossa Kouvolassa.
Periaatteessa tilaisuus muistutti hyvin paljon edellistä vastaavaa kokemustani, kun kummitytöistämme Suvi pääsi ripille Someron kirkossa noin 10 vuotta sitten.
Kuusankosken kivikirkossa minut yllätti kuitenkin musiikki.
Nuorehko mies (en tiedä oliko kanttori vai joku muu) soitti alttarin vieressä pianoa vimmatusti takoen. Tuli fiilis kuin olisi ollut jazz- tai peräti rock-konsertissa. Häntä säesti taitava huilisti. Siinä menivät samaan syssyyn huikealla temmolla niin virret kuin muukin hengellinen musiikki.
Sieltä täältä kuului kuiskauksia, että tekisi mieli taputtaa, mutta emmehän me niin tehneet.
Vasta tilaisuuden lopussa kirkon urut pääsivät ääneen. Ja yllätyksekseni rippilasten kävellessä ristin johdattamina ulos kirkosta, kajahti urkuparvelta soimaan supersuositun komediasarjan Frendien tunnusbiisi I’ll Be There for You, joka on siis yhdysvaltalaisen rockyhtyeen The Rembrandtsin kappale. Hieno lopetus tilaisuudelle.
Kauniissa Vantaan Pyhän Laurin kirkossa olin sen sijaan hautajaisissa. Ihmettelin jo kirkolle kävellessäni, miksei ihmisillä ole kukkavihkoja. Meillä äidin kanssa oli.
Kirkkoväki kävi vuorotellen arkun vieressä jättämässä jäähyväiset vainajalle, mutta kukin perhekunta laski vain yhden ruusun. Leski oli hankkinut arkun eteen suureen lasikulhoon 50 ruusua.
Me laskimme äidin kanssa kuitenkin kukkavihkomme ja luimme värssymme. Joku muukin taisi toimia näin, mutta suurin osa laski sen yhden kukan ja joko vain kumarsi tai toivotti hyvää taivasmatkaa Antille.
Erilaista oli sekin, että tilaisuus alkoi nimenomaan kukkien jättämisellä arkulle. Puheet ja virret tulivat vasta myöhemmin.
Leski selitti minulle muistotilaisuudessa, että niin on tapana Pohjanmaalla.
Myös itse muistotilaisuus oli hiukan erilainen kuin mihin olen täällä Varsinais-Suomen ja Hämeen nurkilla tottunut.
Saattoväki esitti innokkaasti runoja, lauluja ja muistoja. Joku saattoi tirauttaa kyyneleenkin, mutta tunnelma oli välillä hyvin kevytkin. Ja esitysten jälkeen annettiin aina oikein kunnon aplodit.
Koin näissä kahdessa kirkollisessa tilaisuudessa, kuinka nuori silmät kirkkaina valmistautui matkaansa kohti aikuisuutta ja paljon kokenut matkalainen jätti maallisen taivalluksensa. Tunnelmallisia tilaisuuksia molemmat – kauniit muistot jäi kummastakin.
Sari Merilä
päätoimittaja