Ikaalislaiset Tiina Eskelin ja Sirpa Ristamäki laittoivat maaliskuussa yhteisen taidenäyttelyn pystyyn kauppakeskukseen. Samaisen näyttelyn satoa on nyt esillä Hiidenlinnassa.
Kummankin taiteessa luonto on vankka voimanlähde. Sen avulla maadotutaan, saadaan juuret, uskalletaan vankkana etsiä uusia uria, kohdata kipeitäkin pisteitä.
Hiilitekniikalla tehdyt teoksensa ovat mystisiä. Niissä voi nähdä maahisia, olentoja, puun, käden, turvan, virran tai vaikkapa kiven onkalon, joka johdattaa suojaan, piiloon.
– Ne ovat mielen heijastuksia, tulevat jostain sielun syvyyksistä ja antavat idean, tekemisen, joka kulkeutuu eteenpäin. Se kypsyy tehdessä, pohdiskelee taiteilija Sirpa Ristamäki teostensa alkulähteitä ja etenemistä lopulliseen muotoon.
Samoilla linjoilla on Tiina Eskelin.
– Hyvin usein ryhdyn vaan tekemään, ja se vie eteenpäin. Valkoisen paperin kammo poistuu, kun tekee sen viivan ja alkaa vaan käsitellä pintaa. Kroppa ja käsi ovat yhteistyössä. Siitä se lähtee purkautumaan, kertoo Eskelin.
Hänen mielestään rehellisessä tekemisessä ei ole ajatuksen kontrollia. Työ kantaa eteenpäin. Tulee flow-tila.
Taiteen tekeminen on voimakokemus, jos työssään onnistuu.
– Hyvä työ kestää monta katsomista. Ja sieltä löytää aina jotain uutta. Oivallusta, uteliaisuutta ympäristöön, yhteiskuntapoliittistakin ulottuvuutta, toteaa Tiina Eskelin, jolla on kuvataideopettajan koulutus, mutta tie on vienyt muihin ammatteihin.
Väri on alkanut kutkuttaa häntä. Mustavalkoisuus saattaa jäädä öljyvärien ja akvarellien tullessa tilalle. Eskeliniä kiinnostaisi viedä taidettaan ammattimaisempaan suuntaan.
Kuvanveistäjä Ristamäki tekee myös pronssisia, alumiinisia, kipsisiä ja betonisia veistoksia. Hiidenlinnassa niistä välittyy kepeyttä ja iloa. Taiteilija kertoo tilanteen olleen aivan erilainen hiilitöitä tehdessä.
– En kuvaa niissä surua, mutta suru näkyy niissä. Alitajunnan luukku on ollut auki. Katselen ja seuraan muita ihmisiä; ovatko he onnellisia. Peilaan tilanteita. Suodatan omiin tuntemuksiin. Elämä voi loppua, sanoo Ristamäki.
Tämän päivä hektisyys on mietityttänyt kaksikkoa.
– Kun ryhdyn piirtämään, tekemään teosta, ei saa olla kiirettä eikä häiriötekijöitä. Teoksesta voi tulla teknisesti hyvä, mutta kiireessä sielu jää puuttumaan ja tunne jää pois, mietiskelee Ristamäki.
– Paperi on tyhjä. Kun otan hiilen käteen, se vie mukaansa ja aukeaa uusi maailma. Syntyy energiaa, jonka katsojakin aistii.
Ristamäki kokee, että hänellä on nyt menossa erilainen aikakausi kuin vuodenvaihteen aikoihin.
– Näen erilaisia töitä mielessäni. Katsotaan, mikä tulee mahdolliseksi. Rumaa en halua kuvata. Sota ja muu tulee toisella tavalla esille töihini.
Tiina Eskelinin ja Sirpa Ristamäen taidenäyttely Hiidenlinnassa elokuun loppuun saakka.