– Penkit olivat erilaiset, puiset. Ja elokuvan harmaus oli outoa, selittää kakkosluokkalainen Robert Valtonen tultuaan ulos Hovilan kartanon kivinavetan vintin elokuvateatterista.
– Muutenkin täällä on aika moni asia puusta, toteaa kaverinsa Noel Teräväinen.
– Niin, nykyään käytetään enemmän erilaisia materiaaleja, Robert jatkaa.
– Autotkin on täällä erilaisia, huomauttaa Noel.
– Enkä tommosta telkkariakaan oo koskaan nähnyt, olisiko se jotain retrotyyliä, Robert pohtii.
– Ja sitten täällä on tämmönen erikoinen paperikone. Sillä voi kirjoittaa, esittelee Robert vieden toimittajan kirjoituskoneen luo.
– Tämmösen lankapuhelimen olen joskus nähnyt, mutta ei niitä nykyään enää ole.
Noel ja Robert olivat tulleet Somerolle Turusta luokkaretkelle. Wäinö Aaltosen koulun 2.–3. -luokkalaiset viihtyivät silmin nähden Hovilan kartanon kivinavetan yläkerran Muistojen kultaa – nuoruuden hurmaa –näyttelyssä, jossa sukelletaan sisään 1950–1960-lukujen elämään ja tunnelmaan.
Idea luokkaretkestä Somerolle virisi opettaja Kirsi Rauhaniemellä, jolle paikkakunta on tuttuakin tutumpi. Hän aloitti opettajauransa Kirkonmäen koulusta ja Pajulan koulusta. Vuonna 1997 hän kuitenkin muutti pois Somerolta puolisonsa Juha Rauhaniemen ja poikansa Julian Rauhaniemen kanssa.
– Somerolla asuessani ei oikein tajunnut missä elin, en nähnyt tätä kulttuurin rikkautta ja upeaa luontoa. Mutta usein lähelle on aika vaikea nähdä, hän pohtii.
Koska Julianin isovanhemmat asuvat edelleenkin täällä, on paikkakunnalla tullut poikkeiltua kuitenkin usein muuton jälkeenkin, ja hän huomasi paikkakunnan erinomaisuuden myös luokkaretkikohteena.
Kakkosluokkalaiset Peppi Ritvanen, Pauliina Vesa, Ronja Luotonen ja Emma Pesonen tutkivat innokkaasti retro-näyttelyn tanssilavan lipunmyyntikioskia ja pohtivat, mikä on näyttelyssä erikoisinta.
– Täällä mainostetaan tupakkaa, niin ei saa nykyään tehdä, oli Peppi bongannut jostakin vanhojen esineiden, julisteiden ja kuvien joukosta.
Kampaamo, kauppa ja elokuvateatterin penkitkin ihmetyttivät. Mutta innolla porukka painelee tanssilavalle jytäämään. Taustalla soi Baddingin musiikki.
Opettaja Kirsi Rauhaniemi kertoo, että hänestä luokkaretkissä pitäisi olla myös pedagoginen näkemys. Hovilan kartanosta ja sen pihapiiristä upeine omenapuutarhoineen hän löysi potentiaalia vaikka koko päivän retkeen. Päivän aikana olisi helppo käsitellä historian lisäksi niin ympäristöoppia kuin taidettakin.
Kartanon puolella lapset pääsivätkin taidepajaan. Sitä oli tullut vetämään somerniemeläinen Emma Heikkinen, joka valmistuu loppuvuodesta erityisopettajaksi Jyväskylän yliopistosta.
– Käytimme inspiraation lähteinä puutarhaa, Heikkinen kertoo.
Lapset istuvat kartanon kesänäyttelyhuoneen pöydissä maalaamassa Kari Suomalaisen ja Heikki Paakkasen piirrosten ympäröiminä. Emma Heikkinen esittelee heille sokerimaalausta.
Veera Laine haluaa ehdottomasti näyttää toimittajalleen työnsä, jossa iloiset värit muodostavat kauniin, abstraktin kuvan puutarhasta.
– Me tehtiin nämä sellaisella sokerilitkulla, hän selittää ja painelee mehulle.
Kartanon emäntä Arja Torkkomäki kaatelee oman puutarhan antimista tehtyä mehua laseihin, kun vierestä kuuluu:
– Tosi hyvää raparperimehua, kiitos!
Kirsi Rauhaniemi kehuu kartanon isännän Matti Torkkomäen opastuskierrosta ja nauttii siitä, miten innokkaasti oppilaat suorittavat heille annettuja tehtäviä. Vintin näyttelyssä piti esimerkiksi bongata tiettyjä esineitä tai ottaa kuvia.
– Olin todella hämmästynyt, kun kuulin, että täällä ei ole koskaan käynyt somerolaisia koululuokkia. Haastankin nyt Someron koulut hyödyntämään nämä upeat lähikohteensa. Tämä Hovilankin kartano sopii päiväkotilaisista lukiolaisille.
Hovilan lisäksi Rauhaniemestä Somerolla olisi paljon muitakin sopivia luokkaretkikohteita.
– Esimerkiksi kaikki nämä taidekohteet, kuten vaikka Kivimeijeri. Ja tietenkin luonto!
Silminnähden hauskan kolmetuntisen jälkeen lapset kerätään bussiin. Mikä oli hauskinta?
– Kaikki!
Seuraava kohde on Eläinsuojelukeskus Tuulispää. Somerolaisessa maatila- ja tuotantoeläinten turvakodissa asuu yli sata eläintä.
– Onkohan siellä minipossuja, joku pohtii bussin ovien sulkeutuessa.
