Niin ne ajat kuluvat. Siitäkin on kaksikymmentä vuotta, kun markat muuttuivat euroiksi. Eduskunta hyväksyi vuonna 1998 äänin 135–61 hallituksen tiedonannon Suomen liittymisestä euroalueeseen. Euro otettiin käyttöön 1.1.1999 jolloin siitä tuli yhteinen raha yli 300 miljoonalle eurooppalaiselle kahdessatoista EU:n jäsenvaltiossa. Kolme ensimmäistä vuotta euro oli vain tilirahana ja eurosetelit ja -kolikot otettiin käyttöön vuoden 2002 alussa.
Olin siihen aikaan pankissa töissä ja pääsin läheltä seuraamaan, miten markat vaihtuivat euroiksi. Joku vanhemmasta väestä muisteli, miten tammikuussa 1946 oli isot setelit leikattu kahtia ja maksaa sai vain vasemmalla puoliskolla. Arvokin oli vain puolet. Vuoden 1963 rahanuudistuksessa otettiin markasta pois kaksi nollaa ja sadasta markasta tuli yksi markka. Nyt oli vuorossa vielä isompi muutos.
Pankissa valmistautuminen aloitettiin jo syksyllä 2001 henkilöstön koulutuksella ja asiakkaille järjestetyillä tiedotustilaisuuksilla. Tietojärjestelmät piti muuttaa ja testata.
Suomen pankki jakoi kansalaisille euro-oppaan, jossa vastattiin sellaisiin kysymyksiin kuin miten tunnistaa aidon euron ja pitääkö hankkia uusi lompakko. Markkamääräiset setelit olivat kaikki samankokoisia, mutta eurosetelien koko kasvoi arvon kasvaessa.
Tutkimus osoitti, että puolet kansasta kannatti euroon siirtymistä, ja toinen puoli vastusti sitä.
Vuodenvaihteessa 2001 kirjoitin päiväkirjaani: ”Eipä ihmiset kovin paljon euroihin siirtymistä ole murehtineet, ovat todenneet, että opiskelevat sitten kun käyttöön tulevat.”
Joulukuussa myytiin R-kioskeissa Euro-näytepusseja, joissa oli yksi kappale jokaista eurokolikkoa eli 3,88 euroa. Pussi maksoi 23 markkaa ja siitä tuli haluttu keräilytuote, josta maksettiin jopa 270 euroa. Minäkin ostin pari pussia ja jäin odottamaan hinnan nousua. Nyt niistä maksetaan 20 euroa.
Markan virallinen muuntokerroin oli 5,94573 eli käytännössä kuusi. Hintojen muuntamisessa piti palauttaa mieliin kuuden kertotaulu, mutta siihen opittiin nopeasti. Vaikeampaa oli esimerkiksi espanjalaisille, sillä yksi euro oli 166,39 pesetaa. Pankit jakoivat ilmaiseksi muuntotaulukoita ja suosittu yrityslahja oli markat euroiksi muuttava eurotaskulaskin
Vuoden viimeisenä päivänä kaikki pankit olivat kiinni ja keskiviikkona 2.1.2002 euro otettiin käyttöön. Pankkiautomaateista alkoi saada 20 ja 50 euron seteleitä. Jos asiakas maksoi laskun markoilla, niin vaihtoraha annettiin euroissa. Markkasetelit ja -kolikot lakkasivat olemasta laillisia maksuvälineitä kaksi kuukautta myöhemmin, mutta Suomen Pankki lunasti niitä vielä kymmenen vuotta.
Kaupat kaksoishinnoittelivat tuotteitaan ensimmäisen vuoden aikana ja se koettiin hyödylliseksi. Euroon siirtyminen aiheutti kaupoille ja pankeille satojen miljoonien kustannuksen. Kultelan Talouskaupan omistajille euroon siirtyminen oli viimeinen pisara ja he lopettivat kaupan.
Muutama viikko euron käyttöönoton jälkeen tehdyssä tutkimuksessa jo 70 prosenttia ilmoitti hyväksyvänsä euron. Nuoret suhtautuivat muutokseen myönteisemmin ja totesivat, että Suomi kansainvälistyi ja matkustaminen kävi helpommaksi. Toisaalta omasta rahapolitiikasta luopuminen koettiin myös itsenäisyydestä luopumiseksi. Jotkut olisivat halunneet päätöksestä järjestettävän kansanäänestyksen.
Yleinen mielipide oli, että euroon siirtyminen nosti yleistä hintatasoa, mutta tutkimusten mukaan suurta hinnannousua ei tapahtunut. Suurimmat hintojen korotukset johtuivat aivan muista syistä.
Euroon siirryttäessä 95-oktaavisen bensiinin keskihinta oli 6,20 markkaa eli 1,36 euroa. Vielä vuonna 2020 ysivitosen keskihinta oli noin 1,40 euroa, mutta keväällä 2022 jo 2,50 €.
Markkoja pantiin talteen 200 miljoonan euron verran muistoksi tuleville sukupolville tai siltä varalta, että markka otettaisiin joskus uudelleen käyttöön. Minäkin laitoin kirjekuoreen muutaman setelin ja odotin kymmenen vuotta arvon nousua. Sileiden setelien arvo nousi vähän, mutta käytettyjen ei juuri lainkaan. Päätin luopua markoistani juhlallisesti Suomen pankin marmorisalin kristallikruunujen alla. Pettymys oli suuri, sillä rahanvaihto tapahtuikin pankin sivurakennuksen kellarikopissa. Vähän enemmän olisi toivonut arvostusta Suomen vanhalle markalle, jonka eteen suomalaiset olivat otsa hiessä raataneet yli 140 vuotta.
Manu Kärki
kotiseutumies, työskenteli Säästöpankin Somerniemen konttorin hoitajana