110 kilometrin mittainen Paimionjoki on taitettu monella vesivempeleellä. Turkulainen, Someron naapurikunnasta Koskelta kotoisin oleva Johanna Liipola oli ehkä ensimmäinen, joka taittoi koko matkan SUP-laudalla.
Liipola starttasi Somerniemen kirkkorannasta heinäkuisena lauantaina 2020, ja oli perillä Paimiossa tiistaina. Someron järviketjun osuuden hän päihitti päivässä.
– Oli ensimmäinen koronakesä, eikä lähteminen kauemmas houkuttanut. Olin myös utelias näkemään joen uudesta kulmasta, joen ”sisäpuolelta” katsottuna, Liipola aloittaa matkakertomuksensa.
– Mietitytti myös, että moni lähtee erämaihin, joihin matkailun infrastruktuuri on rakennettu. Toisaalta täällä etelässä infra on jo olemassa, mutta ei ole mietitty, miten sitä parhaiten voitaisiin hyödyntää.
Tuotteistamisen tarve
Konsepti- ja palvelumuotoilijana työskentelevä Liipola pohtii työssään asioiden käytettävyyttä – voidaan puhua myös ”käyttöliittymistä”. Hän korostaa lähimatkailun tärkeyttä jo ihan vastuullisuuden näkökulmasta.
Paimionjokireitin tuotteistaminen olisi matkailun kehityksen kannalta oleellista. Jonkun pitäisi kiertää reitti sillä silmällä, että katsoo, miten joelle tullaan, mistä lähdetään, missä syödä, mitä evästelee, millainen on sanitaatio. Jotta siellä voisi liikkua vaikka yhden tai kahden päivän ajan.
– Oli tosi vaikea löytää paikat, tyyliin: ’tästä saat tämän ja tähän otat yhteyttä’. Eikä osannut myöskään tietää, että jaksanko mä nyt 20 kilsaa tai 10. Ihmisen, joka haluaa mennä sinne, nämä on jollakin tavalla selvitettävä.
– Tietysti myös se, onko kyseessä omatoimimatka, järjestetty, tai yrityksen tyhy-päivä. Pitää olla myös kyltityksiä: Tässä on tämä kartano, tai täällä voi syödä ja juoda. En esimerkiksi osannut erottaa ja löytää Hovimäen leirintäaluetta veden suunnasta, Johanna Liipola jatkaa.
Vaihtoehtoja on
Tuotteistamisen näkökulmasta yhteiskehittäminen on välttämätöntä. Pohtia eri asiakasryhmien minimivaatimuksia. Liipola yöpyi teltassa.
Palveluiden tuotteistamista varten on apuvälineitä. On esimerkiksi kännykällä toimiva MobilePay, jolla jokimatkailijakin voi etukäteen maksaa palvelusta, joka hänelle olisi reitin varrella tarjolla.
Airbnb-tyyppisiä, joko majoituksia tai saunavuoron tarjoamisia, voisivat yksityiset mökkiläiset ajatella kenties lisätulojen hankkimiseksi.
Doerz Local on puolestaan alusta, jonka avulla organisaatiot, matkatoimistot ja muut matkailualan toimijat voivat koota alueensa elämyspalvelut varattavaksi. Somerokin on siinä mukana.
– Matkailijan ei tarvitsisi liikaa miettiä. ’Majoitu täällä, tervetuloa! Maksa tähän, käytä tätä Bajamajaa (siirrettävää kuivakäymälää), maksa 10 euroa polttopuista’. Sellaisia voivat privaatti-ihmisetkin tarjota ja saada tienestiä.
– Käyttämättömien tilojen jakaminen toisille voisi olla ihan hyvä idea.
Hei, tule meille!
Matka ei vaatinut liikaa fyysisyyttä hyväkuntoiselta Johanna Liipolalta. Tarvittiin vain tasapainoa. Seisomisen lisäksi hän hoksasi meloa istuen ja polviltaan. Pitkäjärvellä tuuli, joten matalampaa asentoa tarvittiin. Aiemmin hän oli suppaillut kolmesti.
Somerniemen kirkon alapuolella oli kaikennäköisiä kieltokylttejä veteenlaskusta. Niistä voisi Liipolan mielestä sopia paikallisten kanssa: Että hei, tule meille vaan, tästä voi laskea kanotit tai suppilaudat!
Hän meni kieltomerkkien yli, mutta ei toisaalta tehnyt pahojaan, eikä vaikeuttanut muiden ihmisten elämää.
Mielenkiintoisimmat paikat Somerolla olivat Palikaisten kartanoa lähellä luusuassa, josta alkaen Painio kapeni joeksi; sekä näkymät Rautelassa ja Pitkäjärvellä. Hän vietti ensimmäisen yönsä Hovirinnnan padon jälkeen sijaitsevalla uimarannalla.
Yllätys oli Someron suuri moottoriveneiden määrä. Kauniita mökkejä hän ihaili, ja kalastajia oli.
Someron osuus on supattavissa yhden päivän aikana. Aamulla liikkeelle Painiolta, ja myöhään illalla ollaan jo Hovirinnan padolla.
Liipola uskaltaa suositella Paimionjoen vesireitin kokeilemista. Elämysten hiilijalanjälkeä on lupa ajatella, välttämättä ei tarvitse ajaa Lappiin.