Minulle kuten kaikille muillekin suomalaisille, korona on ollut erikoislaatuinen kokemus. Se on pakottanut minun sukupolveni muuttamaan arjen käyttäytymistä ennalta arvaamattomalla tavalla. Minulle siitä on tullut eräänlainen alter ego, kaksoisolento, joka määrittelee jokapäiväistä toimintaani ja ajatteluani.
Vaikka perusvarovaisena ja rokotettuna olen itse toistaiseksi välttänyt taudin, vietämme nyt jo kolmatta vuotta ”korona-pakolaisena” Somerolla. Siihen alussa liittynyt vakavan taudin ja jopa kuoleman vaara on muuttanut monia arkisia elintapojamme pysyvästi. Tuttavamme kuolema omilla syntymäpäivillään saatuun tartuntaan järkytti. Ilman koronaa emme miettisi niin paljon omaa käyttäytymistämme. Kaikkein iäkkäimmille koronaohjeet ovat ehkä palauttaneet mieleen muistoja sotavuosien pimennyksistä ja pelostakin.
Kun karkasimme Somerolle päivää ennen Uudenmaan eristystä, emme tietenkään voineet arvata, että tämä olisi meille uusi normaali. Virus on jäänyt elämään kanssamme. Kun kauppias ensi kertaa toi ovellemme ruokakassin, se tuntui oudolta, jopa liioitellulta. Ihmisten välttely, rokotteet, maskin käyttö ja jopa kättelyn karttaminen olivat kuin tieteiselokuvasta, ei suomalaista todellisuutta.
Eikä koronasta päästä eroon vieläkään. Aluksi kunnioitimme, mutta nyt kiistelemme ääneen Mika Salmisen uusista ohjeista. Perheemme omakohtainen terveydenhoidollinen osaaminen ja kokemus edellyttäisi parempaa suojautumista kuin THL:n ohjeet.
Yhä kiukkuisemmaksi muuttuneen, väärinymmärretyn Salmisen mielestä meidän on hyväksyttävä koronan paheneminen. Laaja epidemia on jälleen edessä. Kyse ei ole vain varautumisesta vaan sopeutumisesta jokavuotiseen syyskoronaan. Luulenko vain, mutta ehkäpä puheet uudesta tautiaallosta näyttäisivät jo lisänneen Somerolla maskin käyttöä.
Moni muukin kiirehti meidän laillamme maaseudulle asumaan, ostivat mökkejä ja kohensivat kesäasuntojaan. Toisilla pakkoeristys purkautui lemmikkieläimen hankintaan, joista on heille tullut rasite. Koronan vuoksi ostettiin kuntoiluvälineitä, pleikkareita ja air fryereita, tietokone- ja lautapelejä. Tekemisen puutteessa käytiin ostoksilla ja kun ne jäivät vähälle käytölle, nyt podetaan ostoskatumusta.
Häkellyttävää on – vai onko sittenkään – että koronavuosien aikana Helsinkiä ja Vantaata on kohdannut tuhansien perheiden muuttotappio. Osan siitä selittää Nurmijärvi-ilmiö: Tuusula, Nurmijärvi, Kauniainen ja Sipoo ovat saaneet muuttovoittoa. Nokia ja Kaarina ovat saaneet asukkaita Tampereelta ja Turusta.
Muuttovoittajia ovat vahvat mökki- ja matkailukunnat. Matkailupalveluiden tai vesistöjen vetovoima on suuri. Mielestäni Somerolla olisi kaikki edellytykset olla tällä listalla, jos tunnettuus vain olisi hieman parempaa.
”Päätoiminen pakolaisuus” Somerolla on antanut meille vain myönteisiä kokemuksia. On tullut uusia ystäviä, tuttavia, palvelevia yrittäjiä ja monenlaisia tapahtumia sekä ymmärrystä toisenlaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan. Arvostamme tätä suuresti. Helsingissä käymmekin enää vain kääntymässä.
”Pakolaisuutemme” mittasuhteet ovat tietenkin mitättömät, kun vertaamme niitä ukrainalaisiin, joiden jokailtaista kalastusta seuraamme Kirkkojärven rannalla. Mietin, mitä he arvelevat omasta tulevaisuudestaan. Mitä he voivat itselleen ja lapsilleen suunnitella? Ajattelevatko he pikaista palaamista omaan maahansa vai miettivätkö he asettumista Somerolle tai Suomeen? Vai onko vähemmän tuskaista olla ajattelematta mitään?
Johannes Koroma
pääkonsuli