Puikot kilkkaavat ja juttu luistaa

0
Keskiviikkokerholaiset asettuivat Svenssonin Torpan ikkunan eteen. Torpassa on heidän kokoamansa näyttely Piironkien aarteet. Mukana menossa ovat Hilkka Saarinen (vas.), Mirja Frankberg, Anja Känkänen, Leena Kerko, Paula Raitanen, Ritva Lehmonen, Paula Suominen, Raija Rasila, Leila Järvinen ja Silja Käkönen kädessään harjanvarsi keskeneräisen varrenlämmittäjän kera. Harjanvarrenlämmittäjä on kerholaisten uusi käsityöohje, jota kokeillaan.

Keskiviikkokerhon kausi alkaa ensi viikolla

Someron seurakunnan Keskiviikkokerhossa on tehty käsitöitä 1970-luvun alkuvuosilta lähtien. Yhteen on kokoonnuttu yleensä neulomaan, virkkaamaan ja kutomaan. Eniten on tehty villasukkia. Kangaspuiden ääressä ollaan yhä harvemmin.

– Villasukkia on tehty pikkulikasta saakka, toteaa Leena Kerko, joka on kerhon uusimpia jäseniä.

Ahkerien käsien aikaansaannoksia on myyty seurakunnan tilaisuuksissa, myyjäisissä ja viime aikoina myyntipaikka on ollut lähimmäispalvelukeskus Svensson.

Tuotolla on tuettu paikallista diakoniatyötä, Kirkon Ulkomaanapua ja lähetystyötä.

Viisikymppisessä Keskiviikkokerhossa on tehty eniten sukkia.

Yhtä tärkeä, joskus tärkeämpikin kuin käsityöt, on yhdessäolo.

– Kotona on yksinäistä. Täällä on seuraa, tiivistää Paula Raitanen imun, joka vetää Keskiviikkokerhoon.

– Kai se on se yhteenkuuluvaisuuden tunne, pohtii joukon tämänhetkinen vetäjä, Raija Rasila.

– Sitä oikein odottaa keskiviikkoa, että pääsee tänne, tuumaa joukko.

Joskus kerhotunnit ovat menneet jutellessa, eikä silmukoita ole juurikaan syntynyt. Neulomusta on jatkettu kotona.

Kerholaiset ovat tehneet myös peittoja. Ne saatetaan lahjoittaa ukrainalaisiin vauvaperheisiin.

Toisinaan on keskitytty intensiivisesti uuden mallin äärelle. Useampi pää on tuottanut ideoita. Viimeisin kokeiltu malli on harjanvarren lämmitin.

– Jonkun päästä se idea tuli. Sitten vaan alettiin kokeilla, kertoo kerhonvetäjä.

– Harjanvarsi on kylmä talvella. Kyllä päällystettyä lämmintä vartta mieluummin pitelee, tuumaa Hilkka Saarinen.

Työn alla on myös pehmuste/suoja turvavyöhön.

– Turvavyö hinkkaa, kiehnää ja on kova. Kudotulla tai virkatulla pehmusteella se voisi olla siedettävämpi, aprikoi Rasila.

Silja Käkönen oli jo aloittanut prototyypin teon. Turvavyön leveys on mitattu ja sentit pantu muistiin. Suoja saadaan pysymään paikoillaan tarrojen avulla.

Keskiviikkokerho on toiminut seurakunnan piirinä 1970-luvun alkuvuosilta. Paljon on kudottu liinoja, virkattukin.

Keskiviikkokerho kokoontuu joka keskiviikkoiltapäivä muutamaksi tunniksi lähimmäispalvelukeskus Svenssonille käsitöitä tekemään. Kesällä on pidetty taukoa.

– Ollaan oltu paikalla niin kauan kuin puhetta on riittänyt.

– Tänne vaan mukaan, kehottaa Anja Känkänen, joka on ollut mukana kerhossa sen alusta lähtien.

Syyskauden ensimmäinen kerho kokoontuu ensi viikon keskiviikkona 17.8. Svenssonilla.

Paikalla on väkeä yleensä 10-15 hengen verran. Joukon keski-ikä alkaa olla 80 vuoden paremmalla puolella.

– Ei tässä kerhossa ikävuosilla ole merkitystä, toteaa Känkänen.

Keskiviikkokerho on laittanut pystyyn näyttelyn Piironkien aarteet. Esillä on esimerkiksi kerhon hittituotetta villasukkia. On huovutettuja tossuja ja kintaita, hohdelangasta tehtyjä säärystimiä, nukenvaatteita, kudottuja kaitaliinoja, virkattuja vauvanpeitteitä, norjannukka-menetelmällä valmistettu keinutuolin päällinen ja niin edelleen.

Keskiviikkokerhon käsitöiden näyttely Piironkien aarteet Svenssonin Torpassa 31.8. saakka.